maanantai 4. kesäkuuta 2012

Koiramaisia piirteitä

Sekä kokkeripojasta kokkelipojaksi

Viikonloppuna Heidi kertoi Paavon koiramaisista piirteistä. Minäkin tein eilen yhden havainnon Myrskyn koiramaisista piirteistä. Puhukoon kuva puolestaan, sillä eikös se niin ole että  "kuva kertoo enemmän kuin sata sanaa?"


Uunissa kypsyivät ulkona grillattavaksi tarkoitetut maustetut pihvit. Sää ei oikein suosinut grillausta, mutta täytyihän ne jollain tavalla valmistaa. Voimakkaasti maustetut pihvit eivät todellakaan kuulu kissan ruokavalioon. Myrsky vain piti huolen pihvien oikeasta kypsyysasteesta. Koiralle pihvit varmasti olisivat kelvanneetkin. Epäilemättä.

Myrskyllä on ainakin yksi koiramainen piirre. Se tulee luokse kun sitä kutsuu ulkona. Siis jos se sattuu kuulemaan. Ja jos sillä ei ole jahti menossa. Tai reviirineuvottelu. Silloin ei mitään muuta nähdä eikä kuulla. Blogipitäjän ääni onkin tuttu ääni kujalla. Vaikka keskellä yötä. (Tai useimmiten juuri silloin.)

Viikonloppuna kaverillani oli cockerspanieli hoidossa. Pitihän sitä sitten käydä ihmettelemässä. Pari kertaa olen Otson tavannut, ja minulle oli muodostunut kuva paljon haukkuvasta koirasta. Otso ei juurikaan haukkunut, se osoittautui melkoisen sympaattiseksi kaveriksi. Hieman kummastutti sen ulkomuoto, sillä olen niin tottunut pystykorvaisiin kissoihin ja pystykorvaisiin karhukoiriin. Luppakorvainen koira oli jotain poikkeuksellista. Ensin ajattelin että Otso on hieman yksinkertainen kaveri, mutta viikonlopun aikana mielipiteeni muuttui. Se oli hyvin tottelevainen ja vaikutti älykkäältä, vaikka sen ulkomuoto olikin kuin umpimielisellä Jäyhällä Jököttäjällä. (Sillä Aku Ankan koiralla mikä vain istuu silmät kiinni, jos muistatte Aku Ankasta.) Annoinkin sille lempinimen: Jäyhä Jököttäjä. Jäyhis.

Illalla kävimme saunassa ja siellä juttelimme kuinka hyvin on mennyt koiran kanssa. Kaverini poistui lauteilta ennen minua ja meni keittiöön. Pian kuului:
"Mitäs täällä on tapahtunut?"

Minä ryntäsin katsomaan. Oi voi. Otso oli ottanut pöydältä paperikääreessä olleen vehnäsekaleivän ja syönyt sen suihinsa. Kokonaisen leivän. Tilaisuus teki koirasta varkaan. Toinen vaihtoehto oli että olimme huolimattomia kun jätimme leivän tyrkylle. Jos totta puhutaan, ei mielessä edes käynyt että kahdeksanvuotias koira olisi leivän hotkinut suihinsa. Koska iltaruoankin se oli syönyt.
Hyyyyiiii! Tuhma Otso!

Aamulla leivoin sitten sämpylöitä, siihen en olisi muuten ryhtynyt, mutta koska koira oli syönyt leivän, ei ollut muuta vaihtoehtoa. Kokkeripojasta sukeutui pian kokkelipoika: Se imuroi itseensä pöydältä leivonnan tohinassa lattialle varisseet valkoiset jauhot!

Havaintoja Suomen suvesta: Trimmattu spanieli, kesämekko ja villasukat.

Loppuun vielä kaverikuva minusta ja Otsosta. Koira hieman tykästyi minuun, ja olikin aika outoa kun se käveli perässäni melkein koko ajan. Leivän varastamisesta huolimatta Otso oli kiva kaveri. Melko varmasti tapaamme uudemmankin kerran. Spanieli ansaitsi vielä yhden lempinimen: Otsikko.

Translation: The Smugsnorkle Squattie

18 kommenttia:

  1. Myrskyllä taitaa olla lempiohjelma menossa :) Otso ehkä luuli, että leipä on katettu häntä varten. Ennen kissoja minulla oli kokemusta vain koirista ja olin kovasti hämmästynyt miten kissa pystyy säännöstelemään syömistään ja vielä nirsoilemaankin ruoan suhteen. Koiriin kun uppoaa melkein mikä vain. Sait uuden ystävän, koirilla on hyvä muisti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyy myöntää että olin hieman hämmästynyt moisesta tykästymisestä, sillä en mielestäni antanut koiralle mitään erityishuomiota. (Paitsi että juttelin sille mukavia. Niinkuin Myrskyllekin.)
      Olen iloinen uudesta ystävyyssuhteesta:)

      Poista
  2. Soma kaverikuva. Otso vaikuttaa salavihkaiselta hurmurilta: ei rakkautta ensisilmäyksellä, mutta sitten jo katsotaan sormien läpi luppakorvan leipävarkauttakin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuossa osuit naulan kantaan! Olen hitaasti lämpenevää sorttia mitä koiriin tulee, mutta anna olla jos kyseessä on kissa, niin silloin se on heti jalat alta:D

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Koiralla on kyllä kaunis sävy turkissaan, se on totta. Tosin ikä alkaa jo hieman turkin värissä näkymään. Korvissa on muutama harmaa haiven ja rintakarvojen joukkoon on ilmaantunut muutama harmaa karva. Mutta Otso on oikein komeahko luppakorva!

      Poista
  4. Hahaa, meilläkin kissat tulevat JOS SATTUVAT KUULEMAAN JA EI OLE PAREMPAAKAAN TEKEMISTÄ, nuo piti kirjoittaa isolla sillä paino on jälkimmäisellä :-D Eipä silti, aika usein ne tulevatkin, jos ei heti niin hetken päästä.
    Tänään on muuten Mustilla ollut rakkauskohtauspäivä: se on etsinyt minut käsiinsä monta kertaa pihalla ja puskenut ja seurannut niin, että oli pakko ottaa syliin ja siinä se sitten puski ja kehräsi <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se menee.. JOS ja JOS:D

      Ihanaa, rakkauskohtaus! Ja jos kissa vielä haluaa tulla syliin... Kyllä sinun pojillasi on hyvä olla siellä Saaripalstalla. Mamma on koko ajan siinä lähellä. Kuulo/huutoetäisyydellä jos vaikka ikävä iskee. Rakkauskohtaukset ovat jotain aivan käsittämättömän ihania♥

      Poista
  5. Mitäköhän olisi tapahtunut jos luppakorva olisi astunut Myrskyn reviirille?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi ei tarvinnut ottaa siitä selvää! Otso on asunut kissan kanssa, ja Myrsky koirien joten ihan vieraita nuo lajit eivät toisilleen ole. Mutta ilmassa olisi voinut olla mustasukkaisuutta:D

      Poista
  6. Vastaukset
    1. Oli ihan pakko kaivaa kamera esiin! Voisin kuvitella että koirat kyttäävät uunin edessä paistien ja kyljysten kypsymistä, vesi kielellä.

      Poista
  7. Voi hurja, kuinka paljon olet kirjoitellut ja niitä oli mukava lukea. Hellyydenkipeä Myrsky ja vieras kissa maisemissa. Koirakin oli varmaan melko pullea leivän syönnin jälkeen, hah : ). Minäpä puhun meidän kissan kanssa. Hyvin ymmärrämme toisiamme, vaikka ei yhteistä kieltä olekaan. Paljon on kissoja ollut, mutta kukaan ei ole vielä aikaisemmin jutellut : )
    Kylläpä Myrskyllä on kaunis emäntä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mayo. Koira kyllä ymmärsi tehneensä väärin, se luimisteli pakosalle. Ei se ihan tyhmä kaveri ole. Kova jano sille tuli, se tyhjensi vesikuppinsa yön aikana ja vaati vielä lisääkin. Mutta sitä saa mitä tilaa;)
      Ja vielä kerran kiitos!

      Poista
  8. Meidän kissat tulevat kutsuttaessa joskus, jos heitä sattuu huvittamaan. Gebsu kyllä pojan kutsuun tavallisesti vastaa ja juoksevat! yhdessä huoneesta toiseen. Sellaista keskustelua.
    Mun veljentytöllä oli spanieli, jota nimitin eksoottiseksi eläimeksi. Oli niin erikoista kissaelämän jälkeen, tuollainen koiraelämä. Meillä oli erityinen suhde (mun mielestä, kun olin heillä kyläilemässä niin uskalsin päästää koiran pihalle ja koira tuli sisälle takaisin, kun pyysin. Se oli mielestäni niin uskomatonta, mä kun en ole koiraihminen yhtään. Mutta spanielit on lempeitä, kivoja :)
    Tuo teidän kuva on kiva, hauskaa että muutkin pitävät villasukkia kintuissaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne on varmaan niitä poikien juttuja mitä niillä on...
      Minusta oli jännä miten Otso sai temmeltää pihalla vapaana, pois se ei pihalta lähtenyt. Kaikkien koirien kanssa ei todellakaan voi toimia niin. Jos karhukoiran tarhan oven jättää raolleen, ei tarvitse miettiä että karkaako se vai ei. Se karkaa. Paljon on tietysti koiran koulutuksesta kiinni kuinka hyvin se tottelee.
      Villasukista en luovu kesälläkään. Sitten vasta kun helleraja lähenee...

      Poista
  9. Hei kuule, Myrsky-kissan mamma, mullakin on luppakorvat, tiedoks vaan, jos sä tarviit toisenkin luppakorvaisen hellyyskohteen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuules kaima. Toi mun mamma ei nykyään muita koira huomaakaan kuin mäyräkoiria kun se kaupungilla liikkuu. Nytkin sitä tuli aamulla vastaan todella iso ja komea sileäkarvainen uros.

      Ja mamma käski sanomaan että sä olet melkoinen velikulta!

      Poista

Sijaiskoti kiittää kommentistasi!