tiistai 22. toukokuuta 2012

Aamiainen vuoteessa

Jos henkilökunta haluaa hemmotella kissaa, tarjoillaan kissalle aamiainen vuoteeseen. Nyt ilmojen lämmettyä on kissan vuoteena parina viime yönä toiminut kuistin toinen tuoli. Kissa on sen ominut itselleen. Sitä koristaa vaihtuva kokoelma irtokarvoja ja siitä löytyy muutamia kynnenreikiä.



Itse olen muutaman kerran saanut aamiaisen vuoteeseen. Henkilökohtaisesti en ymmärrä mikä siinä on (olevinaan) niin hienoa. Sehän on äärimmäisen hankalaa syödä puoli-istuvassa tai puolimakaavassa asennossa. Yritä siinä sitten juoda kuumaa kahvia ja lusikoida puuroa ja jogurttia suuhun. Ja sitten on vielä ne leivänmurut mitkä varisevat vuodevaatteisiin. Aivan käsittämätön yhtälö.




Tiedän että on olemassa tarkoitusta varten valmistettuja tarjottimia. Montakohan kertaa vuodessa niitä tulisi käytettyä? Aivan turhuutta, semmoiseen ei ole minkäänlaista tarvetta investoida.

Toki onnistuuhan se syöminen sängyssä. Sairaalavuoteessa. Mutta viimeistään siitä on glamour kaukana ja se ei ole tavoittelemisen arvoista. Kukapa nyt sairaalaan haluasi joutua?


Monitaituri Myrskyltä onnistuu syöminen vuoteessa. Jokapäiväistä vuoteeseen tarjoilu ei suinkaan ole. Tällä kertaa (kuten joka aamu) aamiaismuroina oli Royal Canin muroja. Eikun siis raksuja.

Translation: Breakfast in Bed.

10 kommenttia:

  1. Heheh... paljastus: mulla ja Myrskyllä on jotain yhteistä! Mäkin tykkään rouskutella sängyssä, siis ei mitään puuroa vaan näkkileipää tai sipsejä! Näkkäri on parasta näin kesällä kun siinä on paksulti voita ja ruohosipulisilppua päällä. Eikä siis aamupalaksi vaan ennemminkin iltapuolella... Kokeile, haluaisiko Myrskykin iltapalaa sänkyyn.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehheh! Siis näkkäriä? Sehän on kauheinta sänkysyötävää mitä voi ollakaan:D
      Voisihan sitä iltapalatarjoilua sänkyyn harkita. Voisi hyvin maistuakin!

      Poista
  2. Apuva, nyt mä en taida kehdata kommentoida mitään....
    Mä olen jo 10 vuotta syönyt lähes jokaisen aamupalani sängyssä... ja se on juuri ainoa oikea aamun aloitus mulle. Juu, ja husbend sen tekee ja tarjoilee. Ja tämä tarina on tosi..... Tapa alkoi siitä, kun sairastuin oikein kunnolla ja aamut olivat niiiin vaikeita. Husbend halusi helpottaa tilannetta ja se olikin silloin ihan huomattava apu. Myöhemmin, kun kuntoni parani, yritin paluuta pöydän ääreen, mutta husbend ei siihen suostunut, vaan kokee aamupalan rakkauden tekona. Ja minä nautin edelleen, lähes joka aamu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei! Apuuva! Voinko tuommoista ollakaan? Ei voi olla totta, mutta täytyy vaan uskoa sinua. Sinulta se aamiaisen syöminen sängyssä siis sujuu leikiten, noin monen vuoden kokemuksella:D
      Kateellinen en osaa moisesta huomaavaisuudesta olla, sillä en ole pätkääkään romantikko!

      Poista
  3. Täällä haluttaisiin aamiainen sänkyyn! Helmi vaan ei taida ryhtyä tarjoilemaan....Sellaisia tarjottimiakin olen katsellut sillä silmällä :)

    VastaaPoista
  4. Mä en kyllä taida Heronille kattaa mitään meidän sänkyyn :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äläs ihan heti tyrmää ajatusta. Täytyyhän niitä kissoja joskus hieman hemmotella;) Raksut ovat aika siistejä ja kuivia syötäviä.

      Poista
  5. Minä kuulun myös siihen koulukuntaan, joka ei ymmärrä vuoteessa ruokailua. Nero tuo joskus minulle aamiaista vuoteeseen, mutta hiirivainaa sängyssä ei ole oikein kiva. Paras on varmaan ollut elävä sammakko.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kissan tuoma aamupala sänkyyn. Nou tänks! Hiirivainaa ei varmasti ilahduta omistajaa, vaikka kuinka kissa olisi sen rakkaudella pyytänyt ja kotiin suussaan kantanut...

      Poista

Sijaiskoti kiittää kommentistasi!