torstai 16. helmikuuta 2012

Surkea filmatisointi

Muutaman videopätkän olen tänne blogiin laittanut, ilmeisesti hakkaan kuitenkin päätäni seinään niiden kanssa. Tämä taitaa olla pohjanoteeraus!

Kuvaus: Sunnuntai-ilta, pakkasta kymmenisen astetta.
Bloginpitäjä käy kutsumassa kissaa sisälle.


Videon kesto on 32 sekuntia, ja aivan lopussa kissa vilahtaa sisälle. Se ilmestyy vasemmasta laidasta. Olkaa tarkkana, se on nopea.

Mitähän se 15 Minutes of Fame tarkoittaakaan? No, kissalla on siihen vielä matkaa... Ja se on nyt todettu että meikäläisestä ei ole ääninäyttelijäksi!

Tänään oli muuten penkkaripäivä. Aamulla töihin pyöräillessäni muistelin omia penkkareitani. Puvun kävin lainaamassa Kansalaisopiston näytelmäkerhon vintiltä. Ja vuosi oli, no, nyt vähän ujostuttaa. Sanotaan näin, että omat penkkarini olivat 1990-luvun alussa. Lama-ajan abi lähti penkkariajelulle... Siitä on pian, (apua!) kaksikymmentä vuotta!
Muistelin, että olin pukeutunut oravaksi.



Äitini ja veljeni kuitenkin muistivat asian paremmin. Se oli kengurupuku mikä oli ylläni, en suinkaan ollut pukeutunut oravaksi. Alkaa bloginpitäjän muisti jo hieman pätkimään kun ikää kertyy. Ja tässä kuussa sitä tulee lisää.

Translation: Myrsky and 1 Second of Fame.

17 kommenttia:

  1. Mulla on suunnilleen yhtä pitkä aika penkkareista. :) Muistan, että kuorma-auton lavalla oli ihan järkyttävän kylmä! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Silloin oli kylmä, mutta onneksi minulla oli kengurun(teko)nahka ylläni!

      Poista
  2. Tuo videopätkä oli niin tuttua, vain kissan nimi on eri :)

    VastaaPoista
  3. Minul o penkkareistani - apua!!! - yli neljäkymmentä vuotta! Minulle tuo kissavideosi on eksoottinen, koska pidän ovea auki kissalle ainoastaan silloin, kun se on karannut rappukäytävään. Ja sieltä se ei tule takaisin, ennen kuin menen pyydystämään sen. Meidän videossa ensin kissa luikahtaisi rappukäytävään, sitten emäntä tai isäntä kissa sylissä ovesta sisälle.

    VastaaPoista
  4. Miten se aika kuluukin niin nopeasti? Olen itse hieman äimistynyt.

    VastaaPoista
  5. Nostalgiapläjäys! Huoh. Monella tapaa. Tuntui niin tutulta,
    kun huutelit Myrskyä takaisin. Kolmannella kutsulla hän tuli. Tiesin ettei tule heti:D. Myrsky oli jossain nurkan takana odottamassa, että tähtibaritoni (Myrsky on jotenkin baritonin oloinen, vaikken edes tiedä miltä herra kuulostaa.) kutsutaan takaisin näyttämölle. Kissat taitavat nämä showjutut, odotuttamisen ja näyttävyyden.

    Sijaiskodin henkilökunta näytti penkarikuvissa niin nuorelta että! Ja niinhän me kaikki olimme tosi nuoria tuolloin ja noiden vuosien jälkeenkin (jouduin vielä 35-vuotiaana näyttämään paperit Alkossa:)

    En ole itse kokenut vanhojen tansseja tai penkkareita - muistan kyllä miten seurasin systereideni valmistautumista em mittelöihin. Tein lukiovaiheen opinnot ulkomailla ja systeemit olivat hyvin erilaiset. Itse asiassa rituaaleja ja juhlia oli sisäoppilaitoksessamme aika lailla, mutta Suomeen verrattuna loppukuviot olivat aliprofiloidummat ja jotenkin akateemisemmat. Muistan että lopputenteissä hikoiltiin vielä touko-kesäkuun helteillä ja loppubileet olivat rennot anglo-italialaiset grillijuhlat:) - hyvää ruokaa ja mukavaa yhdessäoloa eikä humalikkoja missään.

    Miltäköhän tuntuisi palata takaisin ajassa ja olla taas 18-19 vuotias?? Olisi ihanaa kutsua kissaa pihalta takaisin lämpimään, mutten välttämättä haluaisi olla tällä hetkellä 18-19 v. Olen helkkarin tyytyväinen nykyiseen ikääni:D - Kissoja voisi kyllä olla enemmän:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Myrsky odottelee rappusten alla. Se mahtuu lujahtamaan pienestä raosta sinne. Ja mikäs siellä on ollessa ja odotellessa; siellä on kuivaa ja kutsun kuulee sinne saakka. (Henkilökunta jopa tekee sinne saakka lumityöt, pienet polut kissaa varten.) Useasti joudun astumaan rappusille kunnes herra suvaitsee tulla esiin!

      Olisiko se hienoa olla 18-19-vuotias? Ei. Tässä iässä ja tässä hetkessä on minusta hyvä olla.
      Noita aikoja en takaisin haikaile.
      Mainitsemasi anglo-italialaiset grillibileet tosin voisivat olla kokemisen arvoiset. Tällä nykyisellä iälläkin:D

      Muuten, Myrskyn ääni kuuluu ihan pienesti, ihan viimeisellä sekunnilla. Tarkkakorvainen voi kuulla sen.

      Poista
    2. Anglo-italialaisissa grillibileet onnistuvat, kunhan ruoka ja juoma on italialaista, jonotetaan kärsivällisen brittiläisesti (ja tuijotetaan hiillokseen suomalaisesti). Toimii!

      Arvasin että Myrskyllä on oma jemma. Ei ole kiirettä kun henkilökunta kutsuu. Kiva on tasaista polkua pitkin tassutella sijaiskodin lämpöön, kunhan kongi on kumahtanut kolme kertaa:D

      Kelasin videota muutaman kerran ja yritin bongata Myrskyn äänen - en onnistunut. Ehkä vielä nappaa!!

      Poista
    3. Se oli vain semmoinen pieni kurahdus, ei sen kummempaa. Täytyy joskus yrittää saada oikein äänitallenne. Juttutuokio kissan kanssa? Keskusteluohjelma? Taitaa jäädä haaveeksi.. Myrsky on melko hiljainen kaveri. Tosin osaa se komentaa jos tarve vaatii. Ja tietysti tervehtiä kun henkilökunta illalla saapuu kotiin.

      Poista
  6. Minusta tuo oli ihan hyvä video! Kiva juttu, Myrsky oli nurkan takana odottamassa että kyllä mua kohta huudetaan ja antoi sitten pienen taidepaussin verran odottaa itseään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ainakin sanoma tuli perille! Olisihan se kiva jos olisi oikeat videokamerat millä kuvata... (Sitä kun on kovin kriittinen itselleen.)

      Poista
  7. Mainio video :) Myrsky tulee sisään juuri samanlaisella taiteellisella viiveellä kuin tätikissatkin.

    Eniten kuitenkin ihastuttivat nuo ihanat penkkarikuvat, mikä iloinen kenguru! :) Tuntui, että omat luokkatoverini arvostivat enemmän vanhojentanssien puolivakavaa prinsessameininkiä, mutta itse olin aivan liekeissä penkkareista. Tein penkkariasun itse mustasta teddykarvasta, maalasin kasvot koulun kasvoväreillä ja tehostin virnistystä pilailupuodin vampyyrinkulmahampailla, hahmona tietysti ikisuosikkini Begemot-kissa Saatana saapuu Moskovaa kirjasta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuommoista se tuppaa olemaan. Olen iloinen siitä että kissaan saa kontaktin huutelemalla sitä. Saattaa olla että naapurit joskus ihmettelevät meikäläistä:D

      Ja Begemot, ei mikään huono valinta. Varmasti olit vaikuttava ilmestys!

      Poista
    2. Begemot rulettaa - upeaa!!!

      Jep, itseäni ei harmita pätkääkään, että missasin suomalaiset vanhojentanssit, mutta penkkarit olisi ollut kiva kokea. Nykyään nuo vanhojentanssitouhut ovat menneet amerikkalaisen överiksi. Systerini vanhin tyttö tanssi omansa tällä viikolla ja koko homman budjetti lienee ollut 700 euron luokkaa...hohhoijakkaa

      Poista
    3. Minä olin pienessä maalaislukiossa, sikäli kun sellaisia vielä on, joten mittakaava ei ollut aivan noin överi, mutta uskoisimpa, että monilla neideillä budjetti kuitenkin huiteli yli sadoissa euroissa siltikin. Minuakaan eivät tanssit kiinnostaneet, joten siitä "rangaistuksena" jouduin niitä juontamaan.

      Penkkaripukuni oli näin jälkeenpäin laskien samoissa hinnoissa halpatyömaissa tuotettujen pukujen naamiaispuotien myyntihintojen kanssa, mutta taatusti uniikki. Penkkaripäivän kustannukset pysyivät silti osaltani kympeissä pukuineen ja jaettavine karkkeineenkin.

      Poista
    4. Jep, itse tehty on taatusti originelli! Arvostan suuresti aina kun on itse nähty vaivaa ideoinnissa ja toteutuksessa. Näistä jää ne parhaat muistot.

      Kansalainen vanhojentanssien juontajana, mahtikuvio! Ei varmaan tarvittu perunajauhoja parkettia liukastamaan:D

      Poista

Sijaiskoti kiittää kommentistasi!