tiistai 11. syyskuuta 2012

Pupupaisti

Eli asioita, mitkä laittavat suhteen koetukselle

Varoitus: Postaus sisältää kuvia, mitkä eivät sovellu herkkähermoisille!

Tänään oli mitä kaunein syyspäivä. Viime viikolla ajattelin jo laittaa rullaluistimeni nurkkaan pölyttymään ja kevättä odottamaan. Viime viikolla petyin kovasti, koska sade yllätti minut kesken lenkin. Tällä viikolla oli tarkoitus antaa kropan levätä, sillä kuntosalinikin on kiinni tämän viikon. Siellä on lattiaremontti. (Naisten salille pääsisi, mutta siellä ei ole riittävästi vastusta meikäläiselle.) Kaunis keli yllytti minut kuitenkin lähtemään lenkille.


Ylläolevan kuvan otin kissasta kun tulin kotiin. Myrsky nautiskeli syyspäivästä. Sijaiskodin henkilökunta päätti juoda iltapäiväkahvit. Kahvin jälkeen täytin juomapulloni, vaihdoin lenkkivaatteet ja laitoin polvi- ja rannesuojat. Olin jo kovalla tohinalla lähdössä ulos, kun kissa tulee kuistille raahaten saalista suussaan. Polleana kuin mikä.


Tätä minä olen koko kesän pelännyt. Tämä on ollut odotettavissa. Tämä on koettu ennenkin, mutta tähän ei pysty pelkällä olankohautuksella suhtautumaan.


Kissan eteneminen saaliin kanssa pysäytettiin eteiseen. Ovet suljettiin. Sisälle ei sitä kannattaisi viedä. Seuraavaksi vuorossa oli kehujen antaminen. Uskomattoman upea saavutus. Ihan mielettämän hieno juttu. Noin suuri rusakonpoika.


Kehut kissa sai, sehän oli selvä. Ne eivät ehkä suoraan sydämestä tulleet, mutta kehut oli ansaittu. Ja tottakai multimediaviestin laitoin lähipiirilleni. Veljenpoikani oli ihmeissään, ja veljeltäni tuli viesti: OHO! On se äijä!

(Se oli poikapupu, katsoin hännän alle.)

Äijä hyvinkin. Ja suuri metsästäjä. Itse en ole jänistä ampunut. Sen tiedän ettei pitkäkorvaa kannata paljain käsin koskea. Varsinkin jos on yhtä allerginen kuin minä. Yhtä rusakkoa olen päässyt nylkemään, ja voi pojat kuinka iho kutisi. Ja karvaa siitä lähti ihan mielettömästi. Mutta palataan tähän Myrskyn pupuun.

Hei! Minne se joutui?

Hetken aikaa saalista ihasteltiin kuistilla mutta päätettiin siirtää se pihalle. Myrsky oli vielä kovasti täpinöissään. Se ei tajunnut minne saalis siirrettiin. Nostin kissan syliini ja vein sen saaliin luokse syreenipensaan alle. Myrskyhän ei ole mikään sylikissa, ja nyt tämänkaltaisen jahdin jälkeen vielä vähemmän. Kissa alkoi käsissäni rimpuilemaan ja kynsimään, mutta ei hätää: Minulla oli ne rannesuojat.

Lenkille pääsin sitten lopulta lähtemään. Ei oikein henki kulkenut. Ja rintaa puristi. Olisikohan flunssa tulossa vai oliko se vastatuuli mikä painoi. (Tai sitten se oli tämä juttu.) Kolmen vartin jälkeen alkoi vihdoin kunnolla rullaamaan. Pääkoppaa oli tuuletettu riittävästi. Pitkillä lenkeillä (arviosta sanoisin että matkaa tulee taitettua 20 km) saa tuuletettua pääkoppaa ihan mukavasti. Nuo pitkät lenkit ovat meikäläisen pääntyhjennyskeinoja. Kotiin palatessa tarkistin tilanteen. Rusakonpoika oli edelleen syreenipensaan alla. Ja Myrsky vahdissa.

Tein itselleni palautusjuoman ja söin hiilareita pizzan muodossa. Mietin, että mikähän voisi olla sijaiskodin viinisuositus jänisriistan kanssa nautittavaksi. Hyvä ehdokas oli Argentiinalainen Nieto Senetiner Reserva Malbec. Se nyt sattui kaapista löytymään. Viinitietoutta ei täältä juuri löydy. Lasillinen sitä siis.

Nyt kissa nukkuu sängyssä kerälle käpertyneenä. Minulla riittää tässä sulateltavaa. Mahdollisiin kommenteihin vastaan sitten huomenna.

Translation: R.I.P. Bunny Boy.




25 kommenttia:

  1. Voi, tää on niin mielipiteitä ja tunteita jakavaa. Meilläkin nimittäin metsästetään jänispaistia kissoille syötäväksi ja joskus sitä päätyy ihmisenkin lautaselle. Vaan siitäkin huolimatta minua säälittää aina saaliiksi joutuvat suloiset puput, siitäkin huolimatta että niitä meilläkin laitetaan "pataan".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse lähden mielelläni metsälle, mutta mikä tässä on niin vaikea sulattaa? Sekö että oma sijaiskissa onkin todellisuudessa peto, saalistaja ja tappaja? Kissahan on säälimätön lihansyöjä, sehän on selvä. Kissan kotiin kantamista jyrsijöistä ja oravista iloitsen rehellisesti yhdessä kissan kanssa ja kehut annan täydestä sydämestä. Mutta mikä tässä pupussa sitten oikein mättää?

      Poista
  2. Hmm, ehkä näihin jotenkin vuosien myötä turtuu. Tosin pupupaistia on meillä näytille tuonut vain Viljo, ja sekin vain yhden kerran. Voit lohduttautua sillä, että pupuja, rusakoita ja jäniksiä riittää - kissa tuskin verottaa niitä uhanalaisuuden partaalle. Nuo rusakotkin aiheuttavat niin paljon tuhoja esim. puutarhoissa ja kaupallisillakin puutarhoilla, että sinuna minä olisin vain tyytyväinen.
    Jänispaisti (ja kani myös, vielä parempaa minusta) on hyvää ja jos metsästäisin, metsästäisin niitä itsekin. Ne ovat todella nopeasti lisääntyviä lajeja joiden maltillinen verottaminen on hyväkin ja syöminen sekä ekologista että minusta eettisesti oikein, sillä ne ovat saaneet elää eläiminä vapaudessa ja varsinkin, jos niiden vuotakin käytetään. Villiintyneiden kaniinien suhteen voisi maltillisen sijaan tulla kyseeseen myös rankempi verottaminen...
    Se on vaikea asia, tuo, että jotkut eläimet ovat "suloisempia" kuin toiset. Miksi kukaan lihansyöjä ei sitten sure lehmän syömistä, vaikka ne ovat niin sympaattisia pitkine silmäripsineen? Nää on sellaisia mielikuvajuttuja, joihin vaikuttavat esim. lasten sadut.
    No, tässä vähän toisenlaista näkökulmaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista Saila. Sinä olet fiksu ja analyyttinen, puhut asiaa. Eikös tuo citykanikanta ole pk-seudulla aivan liian suuri. Muistan että Otto Kulta linkitti jonkun lehtijutun kissasta mikä oli ihan älyttömät määrät metsästänyt citykaneja siirtolapuutarhassa. Pisteet tuolle kissalle.

      Rehellisesti sanottuna en osaa sanoa mikä tässä on niin vaikeasti sulatettavaa. Elinalle vastasinkin että mielelläni lähden metsälle, ja pihalle eksyneitä suuria ja pulskia rusakoita katselen "sillä silmällä". (Kaupungissahan niitä ei saa ampua. Pk-seudulla tietysti erityisluvalla ja äänenvaimentimella varustetulla haulikolla.)

      Jos kolmas kerta tulee, toivottavasti olen karaistuneempi.

      Poista
    2. Sailan lehmäkysymykseen vastaan, että kyllä minä säälin lihansyöjänä toisinaan suloisia lehmiäkin. Joskus on pitänyt itkeäkin jonkun lehmän perään, kun se on lopulta teuraaksi joutunut. Lähinnä ne ovat olleet sellaisia lehmiä, joiden kanssa on tottunut elämään ja joiden poijituksessa olen esimerkiksi ollut läsnä. Siitäkin huolimatta että syön lihaa, suren niissäkin sitä menetettyä elämää itsessään, en niinkään ehkä sitä kyseistä eläintä. Vaikka kuolema on läsnä jokaiselle koko ajan, ehkä sen kohtaaminen tässä muodossa liikuttaa toisilla jotain sisimmässä?

      Poista
  3. Aikamoinen metsästäjä tuo Myrsky. Ihan legenda jo eläessään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Legenda, kyllä vain. Ja älyttömän taitava metsästäjä.

      Poista
  4. Myrsky on hionut taitonsa huippuun ja siirtynyt suurriistan metsästäjäksi. Katso vain, seuraavaksi voi tulla jo kettupaisti. Kuka se kirjoittikaan blogissaan, että kissan oli nähty talvella ajavan takaa kettua. Olitko se sinä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minähän se olin... Onneksi meidän kulmilla en ole kettuja nähnyt. Tosin kettu olisi sijaismammalle paremmin sulatettava saalis.

      Poista
  5. Gaumeen suuri toi pupu verrattuna suhun, Myrsky. Miten ihmeessä sä tommosen ylipäätään sait kiini ja raahattua kotiin?!

    Kyl mekin lähettäis, siis todellakin lähettäs, jos ei oltas kiinni liekassa, pupun perään. Ja lähettäs variksien, oravien, fasaanien ja autojen ja kaiken mikä liikkuu, perään. Aina. Ja tää on fakta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pojat. Taidolla näitä saaliita saadaan. Treeniä on tarvittu paljon ja se kannattanut. Se oli nopea hyökkäys niskaan ja se oli siinä. Ei niitä jaksa kiinni juosta. Saattavat pötkiä pakoon jopa 65km/h... Ja ei se niin iso ole miltä kuvissa näyttää. Sehän on kuvissa etualalla.

      Poista
  6. Huh, on siinä tosiaan sulattelemista. Ehkä tuossa vaikuttaa saaliin kokokin söpöyden lisäksi. Ei jotenkin vain odota sen kylki kyljessä pötköttävän suloisuuden tuovan noin näyttäviä saaliita. Itseä hirvittäisi erityisen paljon oravakin saaliina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sulattelemista hyvinkin. Täällä on samankaltaiset tuntemukset, kyljessä pötköttävä suloisuus raahaa sisälle kookkaan saaliin...

      Poista
  7. Kun luin otsikon ajatettelin, että talouden ihmiset ovat käyneet pupumetsällä. Joudumme kuitenkin todellakin toteamaan, että Herrasmietiikeri on niin hurja metsästäjä että on ihan vaikeaa uskoa!

    Minulla oli aikoinaan suomenajokoira joka oli myös innokas metsästäjä "työnpuolesta", sekin juoksi syksyisin muutaman pienen pupun kiinni, mutta ihan eri juttu on että kissa metsästää pikkuisen pupun. Kuvassa kokoeroa kun ei näytä olevan niin valtavasti.

    Kyllä daddy oli oikeassan sanoessaan, että jos kotikissa olisi keskikokoisen koiran kokoinen, ei sille ryttyilisi kukaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se olikin talouden kissa kuka tällä kertaa hoiti homman kotiin! Metsästyksessä käytettävältä koiralta tuommoinen onnistuu helposti, mutta kotikissalta... Tämä on kyllä jotain melko poikkeuksellista.
      Toivottavasti Myrsky on teidän mielestänne jatkossakin vielä se "Herrasmiestiikeri" vaikka tämänkaltaisen tempun tekikin.

      Poista
    2. Myrsky pitää ehdottomasti tittelinsä herrasmiestiikerinä, vaikkei jahtipuuhissa avuton olekaan. Hän on kuitenkin selvästi urheilumetsästävä dandy ennemmin kuin verenhimoinen barbaari.

      Poista
  8. Hei Myrsky. Huomasitkin jo, että annoin sinulle blogissani tunnustuksen. Jos olet jo saanut sen ennestään, voit halutessasi vaihtaa Tsemppaava blogiystävä -tunnustukseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, otamme vastaan tuon Tsemppaava blogiystävä -tunnustuksen. Se tulikin tarpeeseen:)

      Poista
  9. Voi hienoa Myrskyja ja voi ei.
    Sekasyöjänä olen kovastikin kaksinaismoralisti: kunhan liha tulee kaupasta kivasti pakattuna kivoihin väreihin ei se ole tavallaan lihaa ollenkaan. Vaan Myrskyn pupusaalis muka sitten tuntuu niin kauhealta. Ei se sitä ole, se on loistava saalis kyllä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli siis aivan mielettömän hieno juttu. (Mutta toisaalta...) Näillä asioilla on puolensa.

      Poista
  10. Myrsky on kissojen kokoluokassa suurriistan metsästäjä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuva saattaa hämätä, rusakko näyttää suurelta koska se on etualalla. Mutta suurriistaa tämä kissalle on!

      Poista

Sijaiskoti kiittää kommentistasi!