perjantai 7. syyskuuta 2012

Pieni kirjava kana

Eipäs kuin kissa!

Miksi en ole tätä samankaltaisuutta aiemmin tajunnut?

"Kissa luikahti hänen ohitseen ja hyppäsi keittiöntuolille, joka oli jo valmiiksi kissankarvoissa. Siinä se asettui kuin muniaan hautova kirjava kana tassujensa päälle."
(Jansson, Anna. Murhan alkemia. 2012)

(En mä mikään kana ole. Mä olen kis-sa!)

Kyseinen kirja tuli luettua tällä viikolla. Tämä oli kahdestoista Maria Wern -dekkari. Edelliset kirjat eivät ole olleet mielestäni kovin kummoisia, tässä oli sentään jotain yritystä. Jos en aivan väärin muista, oli poliisi Maria Wernillä itselläänkin kissa, Humpe nimeltään.

Vai oliko se joku muu ruotsalainen naisdekkari kuka omisti kissan? Aivan kaikkea lukemaani en kykene muistamaan. Jos joku tietää paremmin, sopii kertoa. Humpe kissa ei nyt esiintynyt tässä kirjassa. Kirjava kissa tässä teoksessa oli nimeltään Merkurius.

Translation: One French Hen.




17 kommenttia:

  1. Myrsky hautoo ♥ luultavasti jotain hienoa ideaa. Upea kuva taas. Olet sinnikäs kun luet noin paljon kirjailijalta, jonka teokset eivät mielestäsi ole kummoisia. Joskus se helmi voi tulla eteen. Itse olen ronkeli lukija, jos tarina ei ime voin jättää kirjan kesken.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Myrsky laittoi eilen aamulla hautomon pystyyn ulko-oven eteen kun tein töihinlähtöä.

      Minä olen addikti mitä tulee lukemiseen... (Aivan kaikkeen en kuitenkaan koske!) Ja en luovuta ihan vähällä. Hyvin harvoin jätän kirjan kesken, joskus luen raivostuttavan kirjan pikalukuna.

      Poista
  2. Kiitos taas kirjavinkistä (pääsin varaussijalle 44), olet mun hovivinkkaajani ;)
    Mä en ole koskaan tullut edes ajatelleeksi, että tuo nökötys-asento onkin hautomista! Myrsky on kuvassa syötävän söpö <3 pus

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilmiselvää hautomistahan tuo on:)

      Siis apua, sijalle 44! No, ovathan nuo suosittuja kirjoja mutta tuommoinen varausjono. Ei meilläpäin tuommoisia jonoja ole. (Ei pikkukaupungin tyttö jaksa käsittää tuommoisia varausjonoja.)
      Itse olen Kissojen Suomi -kirjan varausjonossa kakkosena. (Siis vasta!) Täällä on ilmeisesti joku muukin kissahöperö kuin minä.

      Poista
    2. Jono voi liikkua todella nopeastikin, kirjoja on niin monta kipaletta. Onneksi on nettikirjasto, mistä kätevästi varailen. Ja kissojen Suomi (kiitos taas vinkistä) jonoon pääsin neloseksi :)

      Poista
  3. Miten sä saatikin noi sun käpälät tommoseen hianoon asentoon! Sä oot taipusa ja notkee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katos kaimaseni, mä olenkin kissa. Ja kissat pystyy melkein ihan mihin vaan;)

      Poista
  4. Meillä haudotaan naruja tuossa asennossa. Jotenkin ihan sattumalta pitää käydä just lelun päälle. Ehkä Mindy on vain tosi ovela. Eihän nyt voi olla vetämättä narua, jonka pää sojottaa jännästi. Ja sit mennäänkin naruleikkiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanan ovela Mindy:) Tuohan on oikein kissamaista!

      Poista
  5. Täydellinen symmetria. Meillä ei päästä noin hyvään suoritukseen ja mikä naama! Hymyilevämpää kissaa ei ole olemassa : )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Myrsky taitaa olla sijaiskodin hymypoika:)

      Poista
  6. Ihanasti käpälät rullalla :D Meilläkin haudotaan.. ja punotaan juonia kyseisessä asennossa erittäin usein :)

    VastaaPoista
  7. Erinomaista hautomista. Kyllä kelpaa juonia, myhäillä ja naureskella partoihinsa (viiksiinsä?) tuossa asennossa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viiksiinsä! (Parta on Myrskyllä melkoisen pieni ja olematon.)

      Poista
    2. Viikset ovat kieltämättä komeat. En silti jättäisi huomiotta kissaherran tyylikästä vaaleaa leukapartaa, joka toki on lyhyt ja siisti.

      Poista
    3. Kiitos ja kumarrus kohteliaisuudesta.

      Poista

Sijaiskoti kiittää kommentistasi!