lauantai 8. syyskuuta 2012

Väristyksiä ja leipomista

Myrskyllä on ollut tapana leipoa tovi silloin kun se hyppää sänkyyn. Oli aamu, päivä, ilta taikka yö, niin leivotaan jos siltä tuntuu. Kesken unienkin voidaan puuhaan ryhtyä. Tälle leipomiselle on olemassa englanninkielinen termi: Kneading. Linkin takaa löytyy tarkempi selvitys kuvan kera. Ja kuvassa komeilee varsin komea kissa. Ei, ei se ole sijaiskodin Myrsky vaikka samaa näköä kissoissa onkin.

Eilen illalla menin vuoteeseen ja sammutin lukuvalon. Kissa hipsi sisälle ja hyppäsi sänkyyn. Sille iski leipomisen halu. Myrsky alkoi leipomaan tyynyä minkä päälle olin pääni laskenut. Voi. Oli pimeää, kissa kehräsi antaumuksella ja leipoi. Tassut leipoivat aivan kaulani vieressä. Kissan viikset hipoivat poskeani ja kutittivat. Myrskyn hengitys tuntui kasvoillani.


Oli laittanut hiukseni yöksi letille, mutta monsieur (lausutaan mösjöö) Myrsky leipoi niin kovasti että siinä hötäkässä hiuslenkki irtosi ja letti aukesi. Ehkä Myrsky oli sitä mieltä että sijaismamma näyttää paremmalta hiukset auki? Vaikea sanoa.

Samalla kun frisyyriä laitettiin uuteen uskoon kissa tuli kiskoneeksi minua hiuksista. Ei harmittanut yhtään. Virnistelin ja hykertelin onnellisen hullun lailla pimeydessä. Tätä kesti ehkä pari minuuttia. Ajankulkua oli vaikea hahmottaa, sillä kissan viikset kutittivat kovasti ja pieni hengitys kasvoilla tuntui värisyttävältä. Yritin kovasti pysyä paikoillani. En tohtinut kissaa poiskaan ajaa sillä toinen halusi tulla liki.

Leipominen loppui ja Myrsky asettautui samalle tyynylle kanssani. Jaahas, tämäpä meni mielenkiintoiseksi, ajattelin. Tyynyltä kissa kuitenkin siirtyi pian kylkeeni. Mutta hetkeksi vain. Yövuoro kutsui sitä.

Aamulla tämä toistui, ja onnistuin ottamaan kuvia. Kyllä, kamerani on aina saatavilla. Säilytän sitä sänkyni vieressä. Sijaiskodissa täytyy aina olla valmiina jos tilanne tulee päälle.

Translation: Kneading.

27 kommenttia:

  1. Mukavaa tietää tuo englannin kielinen termi - en ollut sitä aiemmin kuullutkaan. :)

    Kollokin on "leipojakissoja" ja olen testannut, että jos siirryn kauemmaksi niin kissa siirtyy lähemmäksi minua leipomaan. Eli kissan mielestä leipominen kuuluu tehdä mahdollisimman lähellä ihmistä ja leipoa välillä ihmisen tukkaankin uusi kampaus (kissa saattaa maistaakin hiuksia :D) - tuttua! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Termin löysin sarjakuvasta: http://catversushuman.blogspot.com
      Ja vinkistä tästä sarjakuvasta sain loistavalta kissablogikommentaattori Otto Kullalta.

      Ok, eli karkuun ei kannata juosta. Kissa tulee perässä! Meillä ei hiuksia maistella, (vielä ainakaan) mutta lapsuudenkodin kissat maistelivat ihmisten yllä olevia vaatekappaleita. Tai ihoa...

      Poista
  2. Suloinen läheisyyden ja hellyyden hetki!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tuommoisissa hetkissä on jotain herkkää♥

      Poista
  3. Meilläkin leivotaan usein. Kesäisin kun on ohuesti vaatetta se saattaa olla kivuliastakin. Joskus minusta tuntuu, että kissa menee jonkinlaiseen nirvanaan leipoessaan, kuola valuu ja silmät seisovat päässä. Luin jostakin, että se on kissan pentukäyttäytymistä, pitääkö Myrsky sinua siis emonaan? Mene tiedä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla. Olen ymmärtänyt että kaikki kissat eivät välttämättä leivo. Ai onko leipominen kivuliasta? -No kyllä!

      Meilläkin vaivutaan nirvanaan ja selkä köyristyy leipomisen aikana. Leipominen ilmeisesti tuottaa hyväätekevää endorfiinia kissan elimistössä.

      Poista
  4. Vastaukset
    1. Voi sinua pieni Tuisku Tuiskunen. Ei näistä kissan leipomisista syötävää syötävää. Tässä vain leikitään leipuria. Säkin voit joskus kokeilla!

      Poista
  5. Täkäläisittäin homman nimi on varniminen ;)

    Tätikissat ovat olleet melkoisia leipureita koko ikänsä, minkä vuoksi tätilän kansalaiset ovat harjaantuneet kissojen kynsien leikkuussa poismuuttoni jälkeen. Pitkäkyntinen leipuri on kivulias vieras päiväuniaan nukkuvan kansalaisen mahan päällä, vaikka monet vastaavasta akupunktiosta maksaisivatkin.

    Nykyisin Unnakin jo harrastaa hurinan säestämiä varnimiskohtauksia. Sopii arvata, että olen onneni kukkuloilla sellaisesta minäkin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varniminen kuulostaa ihan omituiselta, mutta jos kyseessä on umpiväärä savolaisilmaisu (kuten tuolla alla kerrotkin) niin...

      Kynsienleikkuu kuulostaa todella uhkarohkealta operaatiolta. Ilmeisesti harjoitus tekee vähitellen mestarin? Unnakin on siis onnellinen leipuri:)

      Poista
    2. Luulen, että varniminen on ilmaisuna onomatopoeettinen toisin kuin muut ilmiötä kuvaavat sanat. Ajattele ääniä, kun kissa varnii: se upottaa kyntensä alustaan varpaat harallaan ja kurisee samalla voimallisesti rytmissä. Varnimiselta se savolaisen korvaan kuulostaa ;)

      Poista
  6. Ihanan herkkää ♥ Leipomiselle tuntuu olevan monta nimeä. Itse olen kutsunut sitä polkemiseksi ennen kuin tuli netti, jossa lähes kaikki puhuvat leipomisesta. Varniminen on ihan uusi termi minulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kotiseudullani (Pohjois-Savo) kissat ovat aina varnineet ja mielestäni tuo toimitus ansaitseekin aivan oman sanansa. Jotkuthan sanovat sitä jopa "tamppaamiseksi", mutta minusta esimerkiksi leipominen kuvaa toimitusta paremmin. Kyllähän taikinaakin vaivataan rakkaudella (ja joskus melkoisella voimalla) aivan niin kuin kissakin leipoo :)

      Poista
    2. Oli sana mikä hyvänsä, niin hyvää tuo tekee. Niin kissan kuin ihmisen mielelle:)

      Poista
  7. Eihän tuosta olisi voinut millään liikahtaa!

    Wilma leipoi yleensä jalkaani, kun tuli syliin sohvalla. Siinä oli sitten kankku ja polvi aina pienellä ruvella, yleensä molemmat. Helmi leipoo joka ilta kun mennään nukkumaan mutta vain omaa paikkaansa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei varmasti haitanneet tuommoiset naarmut yhtään:) Minullakin on reidessä naarmuja. Kissan kynnet menevät läpi vaikka mistä materiaalista. Farkkukangas taitaa olla aika kestävää.

      Poista
  8. Suloinen hetki ja kuva ♥.
    Minni leipoo minua melko harvoin, mutta leperteleminen neidille katsekontaktissa saa sen leipomaan paikallaan silmät sirrillään ja hurisemaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tälläiset hetket ovat niin ihania♥

      Poista
  9. Myrsky on maailman ihanin! Raavas saalistajamies, joka aina välillä löytää itsestään leipovaisen sylikissamammanpojan. <3 <3 <3

    Meillä muuten EI leivota, vaikka muuten ollaankin aikamoisia mamiksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi harmi. Jospas leipominen on liian rahvaanomaista teidän kuninkaallisillenne?

      Poista
  10. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  11. Ihana kuva! Kissan leipoessa pitkillä kynsillä ihoa vasten menee hampaat aika usein irveen, mutta eihän pikkuista viitsi poiskaan siirtää. Ei naarmutkaan kuitenkaan mitään haittaa. On se vaan niin hellyyttävää, kun karvamöykky hurisee vieressä ja tassut leipoo. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Bediitta.
      Leipovaa kissaa ei saa häiritä! Ja kuka voisikaan semmoista tehdä?

      Poista
  12. Suloinen Myrsky, ihanan herkkiä hetkiä teillä <3 Meillä leipomisesta on kiinnostunut Nipsu, jolla on tapana oma nukkumispaikka yleensä leipasta ennen kääriytymistä. Bélan ja Gebsun leipomiset ovat aivan satunnaisia, tosi harvinaisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jospa leipominen on liian pehmoa Bélan ja Gepsun mielestä? Eivät halua näyttää että ovat mammanpoikia?

      Poista

Sijaiskoti kiittää kommentistasi!