perjantai 13. tammikuuta 2012

"Mitään en ole tehnyt!"

Kissa halusi ulos jo aamukuudelta. Tunnin kuluttua siitä lähdin minäkin ulos lumitöihin. Lunta oli taas kertynyt. Omenapuiden ja sireenien oksilla oli melkoinen kuorrute sitä valkoista ainetta. Oksat olivat taipuneet melko pahasti. Viime vuonna lumi katkaisi yhden vanhan omenapuun oksan. Suuri oksa jäi hangen päälle, ja siitä tuli rusakoille oiva ruokintapaikka. Ne kävivät siinä aterioimassa. (Ja tekivät samalla muutakin tuhoa.) Heiluttelin runkoja varovasti jotta niiden lumikuorma helpottuisi. Katolta oli taas tullut lunta alas. Sijaiskodin katto on muutaman vuoden vanha, siis sen verran vielä liukasta ja puhdasta peltiä että lumi tulee itsekseen alas. Olisiko katolle asennettavat lumiesteet hyvä idea? Vaikea sanoa.

Kissalla oli kivaa lumitöiden parissa. Yhdessä menimme aamupalalle. Sillä tuntui olevan energiaa vaikka muille jakaa. Eteisen käytävästä kuului kolahdus ja kiirehdin katsomaan mitä oikein oli tapahtunut.


Mitään en ole tehnyt!

Kissa oli hypännyt pyykkikorin päälle ja saanut sen kaatumaan.


Tämä oli kuule tässä juuri näin kun tänne tulin. Aivan varmasti.


Arvaukseni on että se oli hypännyt korin päälle teroittamaan kynsiään ja siinä samassa saanut sen kaatumaan. Onneksi se ei jäänyt korin alle.


Koska tämä on tässä niin voin vaikka teroittaa mun kynnet!

Uskokoon kukin mitä haluaa. Myrsky oli omasta mielestään syytön tapahtuneeseen. No, ei tämä vakava rikos ollut. Se sai purettua loputkin energiansa ja se hyppäsi sänkyyn. Torkkumaan.

(Tajusin juuri että tänään on perjantai ja 13.päivä. Onneksi sijaiskodissa ei olla taikauskoisia!)

13 kommenttia:

  1. Minäkin juuri huomasin, että on perjantai 13. Mutta koska minulla ei koskaan ole silloin ollut mikään erityisen huono onni, niin en minäkän usko sen aiheuttavan mitään erityistä.
    Sitä paitsi päivä alkoi loistavasti niin, että Ransu ei ollut kovin raivokas saamaan minua hereille, joskus se nimittäin on ihan mahdoton, ja sitten kun itse avasin silmät niin se heti tuli pusuttelemaan eikä yrittänyt purra nenääni kuin ehkä kerran tai pari. Se on meinaan ylellisyyttä se! Ettei heti aamulla tarvitse ulvoa tuskasta. Tuo nenänsierainten väli on meinaan aika kivulias paikka, kun kissa ottaa siitä kunnon otteen hampailla.

    VastaaPoista
  2. Saila: Pussailua heti aamusta♥
    Ei mikään huono tapa aloittaa päivä. Ransu siis oikeasti PUREE? Ja vieläpä sierainten välistä? Aivan varmasti tekee kipeää! Mutta kuinka se nyt oikein menikään: Kaiken se kestää...kaiken se kärsii..:D Elämä teidän perheessä on yhtä Ransujuhlaa♥

    VastaaPoista
  3. Asia on selvä: koska on perjantai 13. päivä, pyykkikori kaatui epäonnekseen itsekseen. Urhea Myrsky päätti estää muut tuhot pitämällä koria paikoillaan, rohkeasti taikauskoa uhmaten.

    VastaaPoista
  4. Niin, siis meillä päättyy jokainen päivä Ransun pusutteluun (se tulee rintakehäni päälle heti kun nojaudun tyynyjä vasten) ja jokainen aamu alkaa Ransupusuilla - todellakin Ransujuhlaa vuoden jokaisena päivänä :-)
    Ei se kovaa pure, ottaa vain hampailla kiinni aika rennosti, mutta kun ne sieraimet ovat niin pirun herkät! En yhtään tiedä mistä se on keksinyt juuri tuon nenän.
    Usein aamulla, jos en herää, se yrittää nostaa hampaillaan kättäni paijaamaan itseään (siinä kuitenkaan onnistumatta). Olenkin tarkkaillut, miksi se haluaa minut hereille - syöksyykö se heti keittiöön vaatimaan aamupalaa tai haluaa ulos tms? Ei, se haluaa huomiota, pusuja ja paijauksia. Ihme tyyppi!

    VastaaPoista
  5. Jenni: Sinä sen keksit! Urhea Myrsky yritti pelastaa tilanteen. Ja se olikin kissalta ripeää toimintaa, ainostaan yhdet sukat karkasivat korista eikä koko korin sisältö. Voi minua, nyt hävettää kun itse ajattelin jotain muuta...

    Saila: Hellyydenkipeä kollipoika♥ Tässähän alkaa ihastumaan Ransuun oikein tosissaan(!)

    VastaaPoista
  6. Tai sitten Myrsky kaatoi sen pyykkikorin ihan tahallaan. Tai vahingossa mutta seuraavan kerran tahallaan... Ehkei sentään. Meillä kyllä puinen keinutuoli kaatuu harva se päivä, kun Ruska hyppää sen nojan päälle, ottaa kovat vauhdit ja kaataa tuolin. Kops. Meistä on hauskaa, että kissa on keksinyt sellaisen keinutuolinkaatamisleikin. Sillä "kaikki se kestää..." varmaan silloinkin, jos rakas keinutuolini menisi säpäleiksi.

    VastaaPoista
  7. Kissakodissa tippuneet ja kaatuneet tavarat ja viattomat kissannaamat tuntuvat olevan sääntö. ;)

    VastaaPoista
  8. Hyvät ilmeet Myrskyllä. Niin viattomat! Ihan selvästi Myrsky on syytön tapahtuneeseen!

    VastaaPoista
  9. Paula: Keinutuoli? Ja teidän Ruska on niin pienikin! Kops vaan. Toivottavasti ei koskaan satu mitään ikävää. Että tekisi kipeää kissalle. Tai keinutuoli menisi rikki.

    Heidi: Onneksi sijaiskodissa ei ole mitään tavaraa vielä mennyt säpäleiksi...

    Kirsti: Kissoilla on joku luonnonlahjakkuus tuossa ilmehtimisessä, ne osaavat näyttää nviatonta naamaa kun jäävät rysän päältä kiinni.

    VastaaPoista
  10. Tottakai Myrsky on syytön! Noissakin kuvissa hän on selvästi uhrannut ruumiinpainonsa vain pitämään villiintyneesti heittelehtivää koria paikallaan, kunnes ihmiset ehtivät hätiin ;D

    VastaaPoista
  11. Syyllinen? No ei taatusti. Myrskyhän pitää koria paikoillaan silmät suurina ja tiikeriturkki hehkuen ♥. Valvonta- ja vartiointipalvelu toimii näin todistetun tehokkaasti. Mikä sitten alunperin sai korin kaatumaan? Mannerlaattojen liikkuminen (tässä taannoinhan Arkadianmäeltä asti neuvottiin, ettei saisi rakentaa mannerlaattojen päälle), perhosen siivenisku Tahitilla, routa tai talonhenget. Kissa pitää henget kurissa mennen tullen, valkosipuli tai hopeatikarit ovat lällärikamaa kissan rinnalla

    VastaaPoista
  12. ella: Oijoi, sinäkin olet niin vakuuttunut Myrskyn syyttömyydestä, nyt hävettää vielä enemmän koska ajattelin päinvastaista. (Onpa noloa)

    VastaaPoista
  13. Otto Kulta: Kommenttisi johdosta minun on todellakin syytä tehdä hieman itsetutkiskelua! Kuinka saatoinkaan unohtaa mannerlaattojen liikkusesta johtuvat ilmiöt! (Nolottaa entistä enemmän, jos se suinkin on mahdollista.)

    VastaaPoista

Sijaiskoti kiittää kommentistasi!