maanantai 2. tammikuuta 2012

In Bed with Tigers and a Lion

Vapaasti käännettynä: Nukkuu tiikereiden ja leijonan kanssa.

Joululomalla luin Katherine Nevillen kirjaa Tuli, mutta huonolla menestyksellä. Loppuun sain sen kuitenkin. Perjantain saalis kirjastosta oli ruotsalaisen Christoffer Carlssonin teos Tapaus Vincent Frank.
Carlssonia on kutsuttu syrjäytyneiden Jens Lapidukseksi. Kustantajan sivulla, samoin kuin kirjan takasivulla sanotaan näin: "Tämä romaani aloittaa Stockholm noirin 2010-luvun." Ai jaa. Kumpi tulikaan ensin? Jens Lapidukseksen Rahalla saa vai Tapaus Vincent Franke? No, en käy väittelemään. Tämä tapaus, (siis Tapaus todellakin!) olikin nopeampi ja luettavampi kuin Tuli. Vielä nopeampaa luettavaa on uusin Remes. Sen sain lainaksi veljeltäni. Kappaleet ovat lyhyitä, ja kirja ei ole käännöskirjallisuutta. Johtuneeko helppolukuisuus osittain myös siitä?


Oli miten oli, minä vietin eilen mukavia hetkiä sängyssä kahden tiikerin ja yhden teräsleijonan kanssa. Yhdessä kävimme levolle, juuri näissä asemissa. Sama suunnitelma on haaveena myös tälle illalle. Tosin pienempi tiikeri ehti kadota kaappiin kun kaivoin imurin esiin.

13 kommenttia:

  1. Voi, voi! Ei saa häiritä tiikereiden päiväunia! Eiköhän se sieltä kaapista ilmesty, kun huomaa että emäntä käy lukemaan sänkyyn. Meillä ainakin kuuluu täp, täp, täp -raviaskelet heti kun nostan peittoa mennäkseni sänkyyn - Musti hyppää jalkoihini nojailemaan ja Ransu vaatii iltapusuhetken ennen kuin siirtyy sängyn laidalle.
    En ole lukenut mitään noista kirjoista, niinpä en osaa niihin kommentoida, muuta kuin että käännöskirjallisuutta on joskus tuskastuttavaa lukea - siitä paistaa usein, valitettavasti, ulkomainen kieli läpi ja se on todella häiritsevää!

    VastaaPoista
  2. Ihmuri kaappiin, kirja eteen ja kissa kainaloon! Se on elämää se ♥

    VastaaPoista
  3. Saila: Onneksi Myrsky on sopeutuvainen, kyllä se sänkyyn tulee viimeistään sitten kun valot sammuvat!

    Mamma: Olet oikeassa:) Viis ihmureista ja sun muista imureista, kirja eteen ja kissa kainaloon, se on parhautta!

    VastaaPoista
  4. Meillä mies usein imuroi ja kissa tulee "auttamaan". Mies ei yleensä ole kovin innoissaan jaloissaan pyörivästä apulaisesta. Minusta taas kissa-apulainen on luksusta. Kun mies lukee sanomalehteä, kissa tulee myös "lukemaan" = makaamaan lehden päälle. Nukkumaan mennään kolmistaan. Eli meilläkin luetaan ja nukutaan yhdessä mutta myös imuroidaan. Kaappiin ei sentään mennä yhdessä, kissa saa mennä sinne ihan yksin päiväunilleen.

    VastaaPoista
  5. Paula: Ihana kotiapulainen teillä:) Ja sehän on selvä että kissa haluaa lukea sanomalehden. Täytyyhän kissankin olla tietoinen päivän tapahtumista, hyvänen aika sentään! Mutta se on hyvä juttu että ette sentään mene yhdessä kaappiin:D

    VastaaPoista
  6. Ei kissan vaan tiikerinunta! Kyllä kelpaa sijaiskodissa.

    Jep,kissat jalostavat kaikkia mahdollisia kodinaskareita (lehdenluku-apu on klassikko ja miksei kukkasipuleiden istutus) ja työjuttujakin (menee muusapuolelle inspiroimis- ja stressinpoisto-osastoon.

    Ruotsalaisdekkarit ja -dekkaristit elävät melkoista nousukautta nyt. Itse en ole oikein saanut aikaiseksi tarttua ruotsalaisiin dekkareihin. Stieg Larssonin Millennium trilogiaa kyllä sinnittelin. Luin ekan osan ruotsiksi ja loput sitten suomeksi, ja harmittelin nopeasti käännetyn tekstin onnahtelevuutta. No, ei Larssonin alkuperäistekstikään mielestäni kovin erikoista ole, vaikka osa henkilöistä on aika kiinnostavasti hahmoteltuja. Ja Tukholma-kuvauksina kirjat toimivat ok.

    Remestä en ole lukenut vuosiin. Remeksen ensimmäiset kirjat Pääkallokehrääjä ja Pedon syleilyssä ovat kiinnostavia; niissä ei Remeksen konsepti ei ole vielä hallitsevana.

    Dekkareista suosikkini on Sara Paretskyn W.I.Warshawski. Olen koukussa kirjojen tapahtumapaikkaan Chicagoon, josta tulee suuri osa kirjojen kiinnostavuudesta. Ja Warshawski on yksi hauskimpia dekkareita, vaikka kirjojen sävy on viimeisen 10 vuoden aikana synkistynyt. Luen paraikaa just ilmestynyttä 15. V.I.Warshawskia (Paretsky on kirjoittanut muutakin, muttei näihin dekkareihin verrattavaa, ja sarjan kuluessa hahmo ja kerronta on kehittynyt hurjasti. Omat suosikkini kuitenkin 80-90-luvuilta (Burn Marks, Guardian Angel,Tunnel Vision). Kirjojen teemat liittyvät usein korruptioon, poliittiseen suhmurointiin, kaupungin tai V.I.:n omaan tai ystävien menneisyyteen, näkökulmissa on hienosti mukana yleinen ja yksityinen. Dialogi on välillä nautittavan kuplivaa, ja henkilöhahmot ovat kiinnostavia ja monitasoisia. V.I. on myös eläintenystävä (koirat Mitch ja Peppy), oikeudentuntoinen,kovaksikeitetty kuten asiaan kuuluu, mutta hyvin empaattinen tyyppi. Yksi suosikkihahmoistani on V.I.:n naapuri Mr Contreras ja miksei muutamassa kirjassa vilahtava dokaava Elena-täti.

    Osa V.I. Warshawski-dekkareista on suomennettu, eikä jälki valitettavasti vastaa alkuperäistä, mikä harmittaa vietävästi. Yksi Katherine Turnerin tähdittämä leffakin on kirjojen pohjalta tehty, ja elokuva olisi mieluusti saanut jäädä tekemättä, vaikka Turner hyvä tyyppi onkin.

    VastaaPoista
  7. Otto Kulta: Nyt pääsimmekin siis asiaan! Dekkareihin. W.I.Warshawski on tuttu minullekin, tosin vain suomennoksina. Pikaisesti katsoin, suomennettuja kirjoja löytyy seitsemän. Siis lisempää suomennoksia, kiitos!
    Entäpä sitten ruotsalaiset dekkaristit, ne ovat parhaita. Like Kustannuksen Rikos kannattaa -sarjasta löytyy vaikka mitä helmiä. Åke Edwardsonin rikoskomisario Erik Winter oli uskomaton tyyppi. Siis oli. Winterin jättämään ikävään tuli uusi hahmo, Jonathan Wide, yksityisetsiväksi ryhtynyt entinen poliisi. Wide ei ole Winterin veroinen. Edwardsonia olen hehkuttanut täällä aiemminkin: http://moggydays.blogspot.com/2011/08/joudu-jo-sieluni.html

    VastaaPoista
  8. Jep, Warshawskia suosittelen englanniksi. Tosi tosi harmi, ettei kirjoja ole enemmän (ja paremmin)suomennettu. Saa nähdä suomennetaanko tätä uusinta Breakdown -kirjaa ollenkaan. Julma totuus on, että suomentajille annetut aikataulut ja palkkiot ovat ilmeisesti sieltä niukemmasta päästä.

    Paretskyn kirjojen innoittamana Chicago on alkanut kiinnostaa ja ajatuksissa on mennä paikan päälle pällistelemään "windy cityn" fiilistä.

    Harmittelin aina ettei V.I.:lla ole kissaa (kenellä dekkaritähdellä oli kissa, Nero Wolfe vai Lord Peter Wimsey?). No, koirat ehkä sopivat paremmin dynaamisesti ympäri Chicagoa remuavan V.I.:n kintereille. Mutta V.I.:n kotiin sopisi joku sopivan viileä ja kovaksikeitetty kissa, joku Myrskyn oloinen:D Nimikin olisi suorana käännöksenä komea, Storm tai vieläkin ylväämpi Tempest!

    Täytyy ottaa lukulistalle Edwardssonin komisario Winter. Symppaan ruotsalaisia, sinne on monenlaisia yhteyksiä ja maa on yllättävän kiinnostava, vaikka (liian) tuttu lähinaapuri onkin. Mainitsit tuossa aiemmassa postauksessa, että E:n kirjojen nimetkin ovat osuvia ja mieleenjääviä. Tämä ehkä viittaa siihen, että suomennokseen on panostettu tai kustannustoimittajalla tai suomentajalla on ollut aikaa löytää osuva nimi kirjalle. Ihailin aina Eeva Joenpellon kirjojen fantsuja nimiä tyyliin "Sataa suolaista vettä", "Kuin kekäle kädessä" :D, käännöskirjoista Olivia Manningin "Leimuava taivas, kumiseva maa" alunperin paljon tylsempi Fortunes of War ja Hemingwayn klassikko "Kenelle kellot soivat" (For Whom the Bell Tolls").

    VastaaPoista
  9. Otto Kulta: Tempest tai Storm! Sehän sopisi W:lle vallan mainiosti!
    Nero Wolfesta enkä Lord Peter Wimseystä en osaa sanoa, mutta muistiin erään kenellä on kissa. John Harveyn luoma henkilö komisario Resnick. Kissoja tällä Resnickillä taisi olla useampikin ellen aivan väärin muista.

    http://www.hs.fi/kirjat/artikkeli/Komisario+Resnick+nosti+veteraaniJohn+Harveyn+menestykseenMurhaaja+saalistaakontaktipalstalla/970703174

    Nuotin vierestä kirjan kansikuvaankin on yksi kissa eksynyt:

    http://www.otava.fi/kirjat/suomennettu/2003/fi_FI/nuotin_vieresta/

    VastaaPoista
  10. Kiitos vinkistä! Tsekkasin tuon HS:n jutun, ja Resnick vaikuttaa oikein kiinnostavalta. Otan lukulistalle.

    Chandlerin Philip Marlowella oli kissa, ainakin v.1973 The Long Goodbye - Pitkät jäähyväiset elokuvaversiossa, pääosassa mainio Elliott Gould. Vieläkään en muista kenellä dekkarilla on siamilaiskissa tai useampikin. Nero Wolfekin taisi lähinnä harrastaa orkideoita.

    VastaaPoista
  11. Pakko vielä lisätä, tsekkasin Nuotin vierestä -kirjan kannen. Ruskeatiikerihän se siellä:D Kirjasta lähti heti varaus kirjastoon:)

    VastaaPoista
  12. Otto Kulta: Ruskeatiikerit rulettaa!

    VastaaPoista

Sijaiskoti kiittää kommentistasi!