maanantai 11. maaliskuuta 2013

Kas, kissa.

Sain sähköpostia Arktinen Banaani-sarjakuvakustantamolta. Heiltä on ilmestynyt tässä kuussa kovakantinen sarjakuvakirja Kas, kissa. He tiedustelivat että haluaisinko arvostelukappaleen?  No toki, ilman muuta halusin! Vuosiin en ole sarjakuvia lukenut. Jopa ne kaiken kansan suosikit, Aku Ankat olen jättänyt avaamatta jo vuosia sitten. Ainoastaan HS:n Fingerpori ja Viivi ja Wagner-stripeillä on viihdyttänyt itseäni. Näin ollen sarjakuvan maailma on minulle melkoinen vieraslaji, mutta jos kissoista on kysymys ei sarjakuva voi kauhean paljon metsään mennä. Ja jos saman kustantamon tallista löytyvät Jarla ja Juba, niin tämä sarjakuva voisi hyvinkin olla minun makuuni.


Kirja tulikin pikapikaa sijaiskodin postilaatikkoon ja pääsin siihen tutustumaan. Ennakkotietojen perusteella kirja vaikutti todella herttaiselta. Herttainen oli tosin väärä sana kuvaamaan kirjaa, sen huomasin melkein heti. Osuvampi sana kuvaamaan sarjakuvakirjaa on riemastuttava.

Ninni Aalto ja Tuuli Hypén ovat keränneet kissajuttuja omien ja tuttujensa kokemusten perusteella ja niistä on muokattu kokoelma sarjakuvia, joissa päivitellään kissanpäiviä ihan urakalla. Kirjan esipuhekin "on kirjoitettu sylissä makaavan kissan avusta huolimatta."  Tuo vaikutti mielestäni todelliselta HC-kissakodin elämältä.

(Onneksi sijaiskodin kissan antibioottikuuri loppui sunnuntaina.)

Laitoin teeveden kiehumaan, ajattelin hauduttaa itselleni teetä ja juoda sitä samalla kun luen kirjaa. (Sijaiskissa oli toki ruokittu ja huollettu ennen tätä hetkeä.) Tartuttuani kirjaan en voinut laskea sitä käsistäni. Kirja on täynnä tarinoita kissanystävien elämästä. Niitä riemastuttavia ja raivostuttavia hetkiä, mitkä vain toinen kissanystävä tunnistaa! Hörähtelin itsekseni ääneen kun kirjaa luin. Aivan kaikkiin en kyennyt samaistumaan (meillä ei ole keskellä yötä kiljuvaa vauvaa) mutta tarinat osuivat ja upposivat hyvin. Se mikä erityisesti kirjassa ilahdutti, olivat kissamiehet. Siis kissoista pitävät miehet. Heitäkin on, ja he olivat päässeet kansien sisään. Tämä onkin erittäin kiva juttu, sillä tämä kissablogimaailma tuntuu olevan melkoisen naisvoittoista. Tosin blogin pitäminen taitaa olla enemmänkin naisten kuin miesten juttu noin yleisesti ottaen? Joten eläköön kissat ja kissamiehet!


(Meilläkin tapahtuu tämänkaltaista. Joskus puoli viiden aikaan aamulla.)

Sarjakuvakirja käsittelee myös suuria kysymyksiä: Mikä saa ihmisen vapaaehtoisesti elämään näiden mielenrauhan järkyttäjien ja verenpaineen nostattajien kanssa? Kyllä, luit aivan oikein. Kissat myös nostattavat sitä verenpainetta, niillä ei ole pelkästään rauhoittava vaikutus ihmiseen ja ihmisen verenpaineeseen. Jos et vielä tiedä miksi näin on, kannattaa lukea tämä sarjakuvakirja. Tosin asian ymmärtää viimeistään sitten kun kotona on se oma (sijais)kissa.

Suljettuani kirjan muistin teeni. Olin iloisesti vain keittänyt vedenkeittimellä veden ja unohtanut laittaa teeni hautumaan. Noh, haaleassa vedessä sitten hauduttelin teeni ja hykertelin itsekseni. Olihan vallan mainio sarjis. Lisempää näitä, kiitos!

Kuvat: © 2013 Ninni Aalto ja Tuuli Hypén.

Ps. Jennin arvostelu kirjasta löytyy täältä.



36 kommenttia:

  1. Mainioita sarjakuvia! :) Ja niin tuttua toimintaa - kissa osaa sekä nostaa että laskea ihmisten verenpainetta. ;)

    Hyvin suuri osa bloginpitäjistä on naisia. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arvostelukappale tulikin oiken hyväksi piristykseksi meidän draaman ja kyyneleiden keskelle, onneksi se on jo mennyttä.

      Ei meissä/teissä naisissa mitään vikaa ole, kiva vain välillä nähdä mies ja kissa yhdistelmä!

      Poista
  2. Näiden ja Jennin blogissa olleiden kuvien perusteella kirjassa vaikuttaa olevan ammattimainen ote. Siis täyttä asiaa.
    Vai HC-kissakoti :-D
    Tuo on niin totta, että kissat hermostuttavat päivittäin, milloin ne yrittävät kampittaa minua kohti ruokakippoa kun olen nostamassa liisteristä tapettia seinälle, milloin vaativat ulos kello kolme yöllä ja taas sisään puoli neljältä. Siitä tapetin tuhoamisesta puhumattakaan. Mutta kyllä ne myös rauhoittavat, ja sekin on totaalista. Monet päikkärit olisi jäänyt ottamatta, jos kissaa ei olisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan ammattitaitoisia naiset ovatkin. Ninni Aalto pitää Sähköjänis-blogia ja Tuuli taasen piirtää citykettu Nannasta kertovaa sarjakuvaa.
      Kissoista on niin moneksi. Ja ne ovat niin ihania. Ilman niitä ei enää voi elää:)

      Poista
  3. Jaaha, kirjakauppaan siis suunta! Kiitos arvostelusta, kissa ja kirja yhdistettynä ei kyllä voi mennä pieleen :)

    VastaaPoista
  4. Vaikuttaapa kivalta kirjalta - täytynee tutustua tarkemmin, sillä meillä tytär piirtää myös sarjakuvia. Kirjakin on julkaistu ja vähän muutakin.
    Ja verenpainejutun tunnistan - mutta myös toisinpäin: joudun tällä hetkellä tekemään aamuin-illoin verenpainemittauksen ja myös kirjaamaan tulokset. Mittauksia tehdään aina 2 peräkkäin. Eräänä iltana, kun olin tehnyt 1. mittauksen ja kauhistelin lukuja, sanoi perheemme nuori "kissamies": "Äiti, katsele sen mittauksen aikana Viirua, niin se paine laskee." Ja niin minä mittasin toisen kerran katsellen siinä pöydällä laiskasti loikoilevaa Viirua - ja kappas, ihan siedettävät lukemathan sieltä tuli;)
    Ihanaa viikkoa sinne - ja kiva, että Myrskyn kuuri on loppu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinun täytyy kertoa tästä kirjasta enemmän blogissasi: Kyllä äiti saa olla ylpeä jälkikasvustaan!
      Ihan uskomaton vaikutus kissalla onkin verenpaineeseen. Ja ihan todistetusti teidän perheessänne. Aika huimalta kuulostaa! Mitkähän mahtaisivat lukemat olla jos Viiru istuisi ja kehräisi sylissäsi mittauksen ajan...

      Oikein ihanaa viikkoa sinullekin:)

      Poista
  5. Näyttää hyvältä, pitääpä tutustua. Kyllä kissa saa verenpaineen sahaamaan, se on koettu. Mutta päivääkään en vaihtaisi pois :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama juttu, päivääkään en minäkään vaihtaisi pois:)

      Poista
  6. Mekin saatiin arvostelukappale, mutta en ole ehtinyt vielä paneutua kirjaan sen kummemmin. Sekä emäntä, että jäsen Stella ovat poteneet ankaraa flunssaa sängynpohjalla koko viime viikon. Ehkäpä tämä vielä tästä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Stellakin kipeänä, voi ei! Flunssat ovat syvältä. Pikaista paranemista teille. Sarjis käteen ja kissapotilas kainaloon, kyllä se siitä iloksi vielä muuttuu.

      Poista
  7. Makeaa! Kyllä kelpaisi kappale tännekin. Ninnin sarjisblogiin olen ihastunut pieni ikuisuus sitten, vaikkei piirrustusblogien maailma koskaan ottanutkaan minua vastaan niin sydämellisesti kuin kissablogien. Aallon piirtojälki on kuitenkin oivaltavaa, tarkkaa ja kuvaavaa. Ihailtavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sijaiskodissa oltiin iloisesti yllättyneitä arvostelukappaleesta:) Toivottavasti albumi saa vielä jatkoa, sillä kissatarinathan eivät tule ikinä loppumaan!

      Poista
  8. Kirja vaikuuttaa mukavalta. Kokemusta löytyy sekä kissamiehistä (kyllä niitä löytyy), että verenpaineen vaihteluista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirja on oikeasti hauska. (Täytyy paljastaa että isäni on kissamies henkeen ja vereen, häneltä se mieltymys kissoihin on minullekin varmaan periytynyt!)

      Poista
  9. En yleensä koskaan lue mitään sarjakuvia sitten lapsuuden Aku Ankkojen, mutta tämä kissakirja saattaisi olla poikkeus. Kiitos esittelystä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos käsiisi kirjan saat niin voipi käy että tykästyt:)

      Poista
  10. Varmasti hauska kirja, vaikkei siinä tainnu kyl olla yhtään mäyristä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäykkyjä ei ollut, mutta pari muuta koiraa kyllä. Ja ne oli vähän niinkuin sivuosassa.

      Poista
  11. Jaahas, tuohan on pakko saada! Vaikuttaa hauskalta. Meiltä löytyy myös tuo täydellisesti kissoihin hurahtanut miespuoleinen henkilö...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitten se on lähdettävä kipinkapin kirja(netti)kauppaan! Heh! Olettaisin että kyseessä on Husbend?

      Poista
  12. Heipparallaa! Tultiin vastavierailulle :) Kissakirja näyttää hauskalta, täytyypä pitää sitä silmällä kirjakaupoista. Minulla oli ennen mäyräkoiraa Sylvi-kissaneiti, joka todella toimi niin verenpaineen laskijana, kuin sen nostajanakin :) Sylvi eli kunnioitettavat 17 vuotta, ja kissakuume vaivaa taas, mutta en tiedä mitä siitä mäyräkoiran kanssa tulisi, kun se ei ole tottunut kissoihin. Paljon paijauksia ja kevätaurinkoa Myrskylle! T. Laura ja Mauri-setä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulenpa että koirissakin on samaa "vikaa". Nekin nostattavat verenpainetta ja laskevatkin sitä. Ja saavat ihmiset korottamaan ääntään, eikös vain? 17 vuotta on kissan iäksi hieno saavutus. Ja siihen kissakuumeeseen on vain yksi lääke...

      Mauri on muuten erittäin komea nimi. Meillä oli lapsuudenkodissa Mauri-kissa, lempinimeltään Maukka.
      Kiitos vierailusta ja rapsutuksia Mauri sedälle!

      Poista
  13. Hih, todellakin välillä nostattavat verenpainetta ja aiheuttavat suurta huolta ja murhetta! Mutta voi sentään kun ovat kunnossa ja ihania ja söpöjä ja ♥

    Kerran työpaikan kahvipöydässä lemmikilliset ihmiset kertoilivat kaikenlaisista kolttosista ja muista, joita eläimet tekevät. Yksi henkilö, jolla ei ollut lemmikkiä, totesi, että tuopa jännää, kaikilla on ongelmia ja vastuksia, mutta silti kerronnassa on hyvin rakastava sävy :D

    VastaaPoista
  14. Niin nuo miespuoliset kissoihin hurahtaneet ovat ainakin sen ruoan suhteen you know what (lepsuja!!!)

    VastaaPoista
  15. Oi, tuo täytyy kyllä hankkia! Vaikuttaa varsin oivalta teokselta :)

    VastaaPoista
  16. Tänään paineet on sopivan alhaiset tällä, kissat tallella ja housut kissankarvoissa <3 Tiedä vaikka ton kirjankin vielä hankkisi :)

    VastaaPoista
  17. Tuo kuulostaa oikein ihanalta olotilalta:)

    VastaaPoista
  18. Ai että, nyt kyllä olen kade ja samalla iloinen osuvasta piristyksestä. Kyseinen kirja on ollut jo joitakin viikkoja lukulistalla ja sitten todennäköisesti hankintalistalla. Kissasarjakuvista kirjoittelin blogiinkin: http://tassuinen.blogspot.fi/2011/05/sarjakuvakissoja.html.

    VastaaPoista
  19. Kiitos kaunis linkistä. Itku tuli tuon Monnin tarinan kanssa.

    VastaaPoista

Sijaiskoti kiittää kommentistasi!