Reviiri issue

Ei vielä voi puhua reviiriongelmista, mutta läheltä liippaa. Elokuussa oli läheltä piti -tilanne.
Kyseinen musta kissa on tällä viikolla taas ilmaantunut maisemiin. Tänne Myrskyn reviirille. Tiistaiaamuna raitapaidalla ja mustapaidalla oli tuijotus- ja huutokilpailu. Vielä ei käyty käsiksi.

Tarkkana on oltava. Se musta voi tulla olan takaa ja yllättää.

Tilanne laukesi siihen että ihminen puuttui tilanteeseen. Myrsky sai henkistä tukea ja extrarohkeutta sijaiskodin henkilökunnalta. Henkilökunta vain ilmaantui paikalle, ja se riitti.

Se voi tulla tuoltakin.

Perjantaiaamuna olin töihin lähdössä. Myrsky jäi nukkumaan sänkyyn. Kuistilla puin takkia ylleni, ja mikäs siellä pihalla vilahti? Joku suuri ja musta. Äkkiä aloin laukusta kaivamaan kameraani. Mutta sitten tein valinnan. Kumpi on tärkeämpää? Ajaa se musta pois pihalta vai ottaa kuva blogiin siitä tunkeilijasta?
Aivan oikein. Musta sai lähdöt. Tai se säikähti kun avasin oven. Melko liukkaasti se liikkui ja se katosi nopeasti paikalta. Jonnekin. Mystiseen piiloon. Vahtaamaan ja tekemään sotasuunnitelmia reviirin takaisin valtaamiseksi.

Kuvia maaliskuulta. Kun sijaiskodin piha oli mustan reviiriä.

Ongelmana on se, että sijaiskodin piha oli alkuvuodesta mustan kissan reviiriä. Suostuuko se pysymään poissa täältä? Vai onko sillä taktiikkana aina välillä koettaa onneaan? Hiljaista hivutustaktiikkaa? Kaveri on kyllä melko sinnikäs. Kevättalvella se kyttäsi pitkät ajat lumisateessa hiirulaisia lintulaudan alla. Lunta sateli hiljalleen sen turkin päälle, kissa meni melkein valkoiseksi, kunnes se luovutti.

Loppuun sijaiskodin terveiset mustalle: Pysy poissa täältä. Tämä on nyt Myrskyn reviiriä. Sinulla ei ole mitään asiaa tänne pihaan. Toistan: Ei mitään asiaa tänne. Pysy poissa.