 |
| ♥Myrsky♥ |
Sijaiskodissa kaikilla on paha mieli. On erittäin ikävää jos kissa joutuu oman (sijais)kodin pihalla tuntemaan olonsa turvattomaksi. Eikä uskalla ulkoilla. Hemmetin musta! Saisi luvan häipyä kuvioista! En edes tiedä kenen kissa on. Se saattaa tulla tänne kauempaakin. Ja luulen, että se on leikkaamaton. Se saattaa hyvinkin olla syyllinen naapurissa tapahtuneeseen vahinkoon/onnelliseen perheenlisäykseen. Se taitaa olla alueen alfauros, tai valtakolli, tai miksikä kukkoilevaa kissaa sitten voisikaan nimittää?
Toisaalta uskon että Myrsky kyllä pitää puolensa, se puolustaa reviiriään. Sängyssä viihtyvästä kissistä kuoriutuu hetkessä vaistojaan kuunteleva killeri.
Kuinka rumaksi reviiritaistelu oikein voi mennä? Koirien valtataistelusta tiedän sen verran, jos urokset ottavat yhteen, niin lopulta heikompi väistyy. Narttukoirat taas tappelevat viimeiseen saakka. Kunnes. Henki. On. Poissa. Toivottavasti tämä taistelu ei mene siihen että käydään käsiksi. Tilanne on aiheuttanut minulle jo huolta, ja unettomia öitä (tunteja). Kissa lähtee yöllä ulos ulkoilemaan, käyn pari kertaa yössä huutelemassa sitä ja huolestun jos mitään ei kuulu. Tänäänkin tapahtui niin. Kissa suvaitsi tulla käymään sisällä vasta ennen töihinlähtöäni. Sillä oli turkki kosteana, ja hiekassa. Mitä ihmettä? Onko se ottanut painimatsin? Irtokarvojakin sillä oli. Apua. Toivottavasti se ei ole tapellut.
 |
| Minä suojelen sinua kaikelta! |
Tarpeen vaatiessa teen ihan mitä vaan. Menen vaikka pihalle ja huudan niin kovaa että kaikki kujalla kuulevat:
"Minä suojelen sinua kaikelta mitä ikinä keksitkin pelätä ei ole sellaista pimeää jota minun hento käteni ei torjuisi"
(Ultra Bra: Minä suojelen sinua kaikelta)
Onneksi kissojen valtataisteluissa suuressa osassa on kova ääni, jolla kissat ilmoittavat, etteivät pidä alueelleen tunkeutuneesta. Edellinen kissani otti loppujen lopuksi harvoin yhteen muiden kissojen kanssa (joskus kylläkin tappelivat). Mutta (varoitus)mouruaminen oli äänekästä!
VastaaPoistaTäytyy toivoa että tyytyvät pelkästään uhittelemaan ja huutelemaan toisilleen. Eihän se huutaminen satu -paitsi korvissa voi tehdä kipeää, kuten varoitit!
VastaaPoistaSitä minäkin toivon. Oma kokemukseni on ihan sama kuin Sirpalla ja Kollolla, saarella on yksi leikkaamaton kolli ja se tulee säännöllisesti uhittelemaan pihalleni. Huutavat ja mouruavat, sähisevät ja vaikertavat hurjaan ääneen toisilleen (Mustin kanssa, Ransu viilettää yleensä häntä suorana sisään siinä vaiheessa kun näkee Vipen). Mutta lähikontaktia ei tunnu syntyvän.
VastaaPoistaSen sijaan Mustilla ja Ransulla oli viime viikolla kaupungissa niin raju painimatsi, että Ransun kynsi meni Mustin kyljestä läpi! Näin tilanteen ja Musti älähti ja pakeni tilanteesta, haava on parantunut hyvin, mutta ihan reikä siitä tuli. Kandee hankkia esim. cothivet-haavasumute kotiapteekkiin, se estää kissan haavan nuolemishaluja.
Voi hurja. Vai on saaristossakin miehistä uhittelua. Grr..
VastaaPoistaCothivet on tuttua tavaraa. Sillä on hoidettu karhukoiran naarmuja ja hiertymiä. Täytyy varmaan ostaa sijaiskotiinkin semmoinen. Sen hajua voisi luonnehtia voimakkaan yrittiseksi!