Kun karhukoira kissan puuhun ajoi

Tämä juttu ei liity Myrskyyn, mutta kissoihin kuitenkin. Ja siihen metästelyyn. Pyrin olemaan lyhytsanainen näiden mettäjuttujen kanssa, sillä kaikkiahan ne eivät (todellakaan) yhtään kiinnosta. Viime sunnuntaina oli hirvijahdissa melkoisen tapahtumarikasta ja yllättävää menoa. Metsällä sattuu ja tapahtuu kaikenmoista, joskus on parempi jättää ne jutut sinne metsään eikä huudella niitä ympäriinsä. Tämän voin kuitenkin kertoa.
Jahdissa oli tilanne päällä. Porukan toinen koira, jämtlanninpystykorva Sira oli passiketjun ulkopuolella, siis toistaiseksi pois pelistä. Toinen koirista, karjalankarhukoira Jalo oli vielä alueella, se oli tavoittanut kaksi hirveä ja lähtenyt niiden perään. Koira on kuitenkin vielä nuori, kaksi ja puolivuotias, eikä sillä vielä ole riittävästi sitkeyttä ja peräänantamattomuutta hirvien suhteen. Karhukoiraurokset kypsyvät hitaasti. Lisää karhukoirista voi lukea täältä.
Koska karhukoira on alunperin kaiken riistan metsästyksessä käytetty koira, on niillä mielenkiintoa myös muihinkin kuin hirveen ja karhuun. Tätä yksilöä kiiinnostaa hirvien lisäksi ketut, supikoirat, peurat, linnut, oravat. Ja nyt se löysi uuden mielenkiinnon kohteen: kissan!

Kuvan koira liittyy tapahtuneeseen.

Koira oli harhautunut hirvien perästä, ja ottanut kohteekseensa kissan. Yleensä koira tulee pyynnöstä luokse, paitsi jos se on pahanteossa. Nyt se millään meinannut antaa koiranohjaajalle kiinni. Koira oli mennyt erään talon pihaan, talossa asuu perhe, minkä äiti on erittäin kissarakas. Heillä on kolme kissaa ja yksi koira. Koira pyöri talon takapihalla. Koiranohjaajan oli mentävä koiran luokse katsomaan että mikä nyt oikein maksaa? Koiralla oli etutassut vasten puuta ja se tuijotteli korkealle kuivakkaaseen mäntyyn. Siellä ylhäällä oksalla kökötti harmaaraidallinen kissa. Hämillään tietysti.
Koira ei tullut luokse sen vuoksi, koska se halusi isännälleen näyttää että katso mitä mä nyt löysin!

Puu on siperianmänty, ja tällä kertaa ihmetellään oravaa.

Voi noloa. Oli poistuttava nopeasti paikalta. Täytyy toivoa, ettei perheenäiti saa tietää miksi koira harhautui pihalle. Täytyy myös toivoa, että kissa tokenee järkytyksestä. Koiriinhan se on tottunut, mutta nyt kyseessä oli suuri ja innokas, ehkä pelottavakin metsästyskoira. En tiedä mitä olisi tapahtunut jos koira olisi tavoittanut kissan. Olen lukenut erään karhukoirista kirjoitetun kirjan, (se oli fanaattiseen sävyyn kirjoitettu omakustanne), missä kirjoittaja kehui karhukoiraansa, kuinka koira oli ollut monen kissan surma. (Kuulostaa pelottavalta.)
En kuitenkaan jaksa uskoa että tämä kyseinen karhukoira olisi koitunut tämän kotikissan kohtaloksi, vaikka se kaikkiruokainen onkin.