Pimeän pelko(ako?)

Oli maanantai, synkkä ja pimeä ilta. Pimeän jo laskeuduttua sijaiskodin pihan ylle, palasin työpäivän jälkeen kotiin. Kissa oli yksin ulkona. Ja se oli peloissaan. Tai ainakin käytös poikkesi normaalista. Toki se tuli iloiten vastaan, häntä pystyssä. Mutta millainen häntä sillä oli? Kissan takapäätä koristi pörheämpääkin pörheä häntä.

Kiva kun tulit kotiin!

Kissalla oli selkäkarvatkin pystyssä. Mitä pihalla oli oikein kesken? Oliko sijaiskodin pihalle hiipinyt pimeyden turvin ei toivottuja vieraita?

On mulla häntä pörheä. Olen suuri ja pelottava.

Olinkohan tullut sopivasti paikalle ja keskeyttänyt jotakin? Saalistuskäyttäytymistä tämänkaltainen ei kuitenkaan ollut. Kissalla oli kova vienti piharakennuksen alle.

Mulla on tilanne vähän päällä.

Kiva kun sain henkilökuntaa taustatueksi.

Mitään havaintoa en tunkeilijasta tehnyt. Pihalla oli, tai oli ollut jotain uhkaavaa. Siis kissan mielestä. Vahva epäilys oli että se suuri ja pelottava musta kissa oli käynyt kääntymässä. Päätimme yhdessä menimme sisälle.

Vielä tässä hieman pörhistelen, kaiken varuilta.

Kissa tankkasi ruokaa ja paineli rohkeasti takaisin pihalle. Hetken kuluttua se palasi kuitenkin sisälle. Kissan hetkellisesti järkkynyttä mielenrauhaa ei parantanut se, että kaivoin imurin esiin ja aloin vetämään sitä hurisevaa kapinetta perässäni. Kissa vetäytyikin tupakkapöydän alle piiloon. Siellä alla on kätevä hylly kissan kätkeytyä. Siivottuani kävin tarkastamassa tilanteen. Kissa veteli sikeitä, ihan huolella. Oikein tuhina kuului.