Kissa ja lankakerä

Tämä ei ole mikään satu, eikä tämä juttu kerro siitä kuinka mukava kissasta on leikkiä narukerän kanssa. Tämä on, edellisestä jutusta poiketen, aivan oikea juttu sisustamisesta. Alunperin suunnittelin juttua otsikolla DIY, mutta Saaripalstalla oltiin nopeampia ja en halunnut samaa otsikkoa käyttää.

Niin. Tämä käsittelee tee-se-itse sisustusta. Minulla oli pitkään hankintalistalla kissan ruokakuppien alle joku liina/tabletti/alusta/tarjotin (saa itse valita kuvaavimman vaihtoehdon). Naukulan Mamman hankinnan perään ihastelin jo elokuussa. (Siis apua, niin kauan aikaa sitten...)

Pitäiskö mun innostua tästä vai?

Sopivaa ei millään sattunut silmään, joten päätin tehdä sellaisen alustan itse. Iha ite, siis. Viime vuonna voitin hirvipeijaisten arpajaisissa aivan valloittavan punaisen kassin, mikä oli virkattu matonkuteesta. Kassissa voi säilyttää halkoja, sanomalehtiä, tyhjiä pulloja, tai ihan mitä vaan. Siitä sain kipinän itsekin ruveta virkkaamaan. Semmoista kassia. Inspiraation sain alkuvuodesta. Ensin ostin riittävän suuren virkkuukoukun. Tai piti ostaa monta, sillä setti tuli edullisemmaksi kuin yksi koukku. Koukkuja löytyi ihan trendiväreissä. Eivät maksaneet montaa euroa. Kesällä huomasin että Tiimarissa on näitä samoja paketteja myynnissä.

Tämän kylän kaupoista en löytänyt joustavaa matonkudetta, enkä ontelokudetta. Joten seuraavaksi vuorossa oli operaatio matonkuteiden leikkuu. Voi pojat. Siihen tuhraantuikin aivan älyttömästi aikaa. Haalin vanhoja t-paitoja mitä sitten erilaisilla saksilla (lue: tylsillä, en omista kangassaksia) leikkelin. Kevättalvella, tuntitolkulla, jalkalampun alla. Veljeni vitsaili minulle että hän arvaa mitä joulupaketista sitten löytyy. (Kuule veliseni, sinun perheesi säästyy tältä lahjalta!)
Viimein pääsin virkkaamaan. Ja se oli kivaa puuhaa se. Valmista tuli suhteellisen nopeasti, millään en olisi malttanut laskea työtä käsistäni. Minuun iski oikein virkkausvimma. Istua kyhjötin selkä köyryssä posket hehkuen ja virkkasin niin että puikko heilui. Poskeni hehkuivat, siis aivan oikeasti. Ajattelin että kuteista irtoaa pölyä mille olen hiukan allerginen, sillä muuta syytä en poskien hehkuttamiselle keksinyt! Sain virkattua kaksi kassia. Pettymyksekseni virkkaamieni kassien taso ja ulkonäkö jäivät kauas sen kassin tasosta minkä voitin.  Ensimmäiseksi uhrikseni joutui äitini. Virkkasin hänelle sinisen mökkikassin. Tyhjien pullojen kuljettamiseen jne. Seuraavan kassin pidin itse. Siinä vein (huom. imperfekti, kassi on jäänyt vähäiselle käytölle) tyhjiä pulloja kauppaan.

Yksi puolivalmis punasävyinen kassi pyöri koko kesän makuuhuoneessa. Syksyllä muistin käyttämättä jääneet matonkuteet. Rohkaistuin ja päätin virkata niistä kissan ruokakupeille alustan. Siitä selvityisin todennäköisesti kunnialla.

Lähikuvaa valmiista tekeleestä.

Tämä projekti sujui kivuttomasti ja ilman kommelluksia. Jos joku haluaa kokeilla virkkaamista, netistä löytyy monia ohjeita esimerkiksi hakusanoilla kassi ontelokuteesta. Youtubestakin löytyy Kotoliving-ohjelman Anun ohje kudekorin valmistamisesta.

Ai hieno alusta vai? -Joo, onhan se. Mutta pöperö on tärkeämpää.

Jos aivan rehellisiä ollaan, en oikein hallitse pehmeitä materiaaleja. Tekeleelleni saa nauraa jos siltä tuntuu:D Kissa kuitenkin kelpuutti virkkuutyön ruokakuppien alustaksi samantien.