 |
| Tässä ei kuule muikuttelut auta. Suomi-Ranska sanakirja on mielenkiintoisempi kuin poseeraaminen. |
Mutta muikuista tässä oli tarkoitus kertoa. Huomasin että Tuutusen basaarissa on myös kerrottu muikuista ja siellä niistä on nautittu antaumuksella. Kuinka kävi sijaiskodissa? Tarina alkaa siitä että joku oli käynyt viikonloppuna muikkuverkoilla, (en tiedä kuka) ja tämä kalamies oli lahjoittanut kaverilleen ämpärillisen muikkuja. Kaveri ei saanut kaikki muikkuja tuhottua l.syötyä, joten kaloja tuli lahjoituksena sijaiskotiin.
 |
| Muikku poikineen. |
Kissalle oli siis tarjolla muikkua, ensimmäistä kertaa täällä sijaiskodissa. Yhden pienen se suostui harkinnan jälkeen sunnuntaina syömään. Syömättä jäi kalan pää. Päätä oli ilmeisesti pyöritelty ja siirrelty tovi, sillä se löytyi matolta, kaukana ruokalautaselta. Maanantaina muikku ei enää maistunut.
Oi, oi Myrskyä! Kyllähän noin sivistyneesti sanakirjaa selaavalle herrasmiehelle sopisi kalan kiillottama karvakin, ei toki sillä, etteikö se jo hieno ennestäänkin olisi. Onneksi muikku kelpaa ihmisravinnoksikin, jos ei kissille maistu :)
VastaaPoistaTämän meidän tytyläisen kalahulluus on aina ollut aivan omaa luokkaansa. Hurina käy ja suu napsaa heti, kun vain haistaakin kalan :)
Ransu tykkäsi pienempänä muikuista ihan hrujasti, se varasti jopa keittiön pöydälle jemmaamani muikkukukon ruiskuoren palan, mikä on mun herkkua, vaikka siinä ei ollut kalaakaan (mutta varmaan tuoksu kyllä). Nykyään se on krantumpi.
VastaaPoistaVai opettelee Myrsky ranskaa? Silakka on ainakin hareng, muikku taisi olla jotakin omituista, sitähän ei ilmene kuin pohjoisen jäätyvissä järvissä eikä lainkaan Ranskassa eikä paljon muuallakaan.
Mulla on sellainen käritys, että kun muikku-sanassa on se i, joka vetää suuta vähän niinkuin hymym tapaiseen (sama äänne on cheesessä), niin siksi. Että jengi näyttäisi hymyileviltä kuvassa...?
ella: Ikinä ei kissan turkki voi liikaa kiiltää. Ja kyllä, uskomattomattoman perso kalalle tuntuu tuo Unna olevan. Ihaltavaa tuommoinen. Kala on hyväksi niin neli- kuin kaksijalkaisillekin.
VastaaPoistaSaila: Mais oui. Pieni kielitaidon kohentaminen ei ole pahitteeksi kenellekään.
Näin minäkin vähän ajattelin että sillä muikku-sanalla saataisiin ihmiset hymyilemään. Mutta se taitaa olla jo aika kulunut juttu.
Myrsky on varsin sivistynyt ja aikoo näköjään sivistää itseään lisää ja opetella ranskaa :)
VastaaPoistaMamma: Kyllä vain. Lisäoppi ei ole pahitteeksi. Ja Tuutusen basaarista opimme uuden kotimaankielisen sanan: Lisempää!
VastaaPoistaMuikku-sanalla meitäkin on pienenä valokuviin hymyilytetty. Ollaan aika vakavaa porukkaa niissä, sillä itselläni ainakin "muikun" u pistää suun suppuun ;D
VastaaPoista