maanantai 19. marraskuuta 2012

Tunnustuksia tuplaten

Elämää ja elämyksiä sekä Punatukka muistivat sijaiskotia tunnustuksella. 


Lämmin kiitos molemmille!

Tunnustuksen saajan pitää:
1. Pitää kiittää tunnustuksen antajaa
2. Antaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle
3. Ilmoittaa näille kahdeksalle tunnustuksesta
4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään

Sijaiskotiin samainen tunnustus tuli reilu vuosi sitten. Silloin saimme sen Kissiminniltä. Tunnustuksen voi käydä lukemassa täällä. Ja kannattaakin, sillä pohdin seuraavaksi että onko jotain muuttunut noista päivistä? Mietitäänpäs.

Sijaismamman sydän sykkii edelleen Myrskylle. Myrskykin saattaa tykätä sijaismammasta, sillä on se jo kaksi kertaa tullut syliin torkuille. Lämpimiä tunteita karhukoiria kohtaan ei ole unohdettu. Jahtikaverina hirvimetsällä sijaismammalla on karhukoira.

Molempien kellot ovat edelleen ajassa. Myrskyn sisäinen kello on jollain tapaa riippuvainen valon määrästä, se on huomattu. Joskus se tosin heittää häränpyllyä, mutta aika säännölliset elintavat kissalla on. Ja univelkansa kissa nukkuu tarpeen vaatiessa pois. Puolentoista tunnin päikkärit eivät ole teko eikä mikään kissalle, mutta sijaismammalle ne ovat hieman liikaa.

Lukeminen pitää pintansa edelleen. Myrsky ei tosin vieläkään osaa lukea, mutta ei sen tarvitsekaan. Sijaismamma lukee kissankin edestä, jos suinkin aika riittää.

Myrskyn metsästysmuistokokoelma on siirtynyt sireenipuskasta vintille, mikä ei ole niin kiva juttu.

Sijaiskodissa asiat ovat siis aikalailla samalla mallilla kuin vuosi sitten. Tosin tunnemme toisemme entistä paremmin, ja Myrsky hallitsee sijaiskotia entistä vahvemmin ja vankemmalla otteella. Jos rehellisiä ollaan, on kissasta tullut melko vaativa. Se tietää missä tilanteessa maukaista ja kenen säärtä nyhjäistä.

Kesäkeikistelyä. Koska on marraskuu ja pimeä.

Sijaismamma on yhä edelleen haltioissaan kissasta. Aina välillä pysähdytään miettimään sitä asiaa, kuinka ihanaa onkaan että kotona on kissa.

Tunnustuksen annamme eteenpäin uusille tuttavuuksille:
Kahden naisen loukussa
Salmiakkivarvas ja vadelmanenä
Miirun poppoo
Viirusilmin
Kynsilaukkaajat
Kattien kanssa
Häivähdys purppuraa (Aina välillä blogissa vilahtaa kaksi ihanaa kattilaa! Ai mitä ne ovat? Käykää kurkkaamassa!)
Tassuveljet ja niiden sisko 

Olkaa hyvä!

16 kommenttia:

  1. oooh ai tunnustus! No mutta KIITOS! Otetaan vastaan ja vastaamme parhaamme mukaan :) Joo kesäfiilistely vuoden pimeimpään aikaan on nyt ihan paikallaan, ja soo true, talo ilman kissaa on pelkkä talo. Kissan kanssa on ihanaa.
    -Helena ja Blackie-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olkaa hyvä! Ja tottahan tuo on: "A Home without a cat is house."

      Poista
  2. Olipa ihanat tunnustukset! Täällä uskotaan, että siellä ollaan tuollaisesta hurmurikollista haltioissaan. Syreenipuskasta vintille siirtymisesta oltaisiin täälläkin vähän nyreissään :-D Mutta onneksi pojat tuovat ne selkeästi näytille keskelle eteisen lattiaa, jos tuovat sisälle, niin että eivät ne siihen jää haisemaan, tosin hämärässä päälle astumisen riski on suuri.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Saila. Tuo kokoelma löytyi aivan sattumalta, ja onneksi löytyikin. Tottahan tuo on: Myrsky on hurmuririkollinen, mutta henkilökunta ei voi olla tuommoiselle tiikerille pitkävihainen.

      Poista
  3. Onnea onnea!
    Kissoista muistetaan meilläkin iloita joka päivä. Kiitos kun vinkkasit uusista blogituttavuuksista. HUi, vaikeeta kirjoittaa Bélan alla ;)

    VastaaPoista
  4. Kiva kun tuli matkassa uusia linkkejä, täytyy käydä tutustumassa :)
    Minä nautin näistä teidän muiden kissoista joka päivä ajatuksen tasolla, valitettavasti on silkka mahdottomuus tällähetkellä itselle ottaa - mutta ehkä joskus myöhemmin....kaveri jonka kanssa yhdessä vanhetaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan että se oikea hetki kissan ottamiselle tulisi:)

      Poista
  5. Samaa mieltä siitä, että vaikea enää kuvitella kotia ilman kissaa! :) Ja kyllä kissa vain oppii käsittelemään ihmistä oikein saadakseen tahtonsa läpi... ;)

    VastaaPoista
  6. Onnea tunnustuksista. Tuo kaikki kissaan liittyvä tuntuu niin tutulta. Kyllä on niin rattoisaa kun kotona on kissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Cheri. Kissasta tuo iloa elämään:)

      Poista
  7. Ihana kuva! Siitä saa vakoilijat (kielen näytön) kun kesken pesujen tulevat tuijottamaan!!!

    Meilläkin on aina ollu koiraihmisiä perheessä, mutta yksi pieni kissa vei sydämen, joten emännästä tuli koira/kissaihminen...! Että sitä maailmaa opetellessa edelleen. Koiruudet ovat aika hanskassa, mutta kissoista on varmasti vielä paljon opittavaa... Eilenkin opin posliinimaalaustunnilla (Mandyä yrittäessäni maalata lautaselle), että kissoilla on "viiksityynyt!" Hih!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saattaa hyvinkin olla että ihminen ei loppupelissä pääse perille kaikista kissan aivoituksista, vaikka kuinka pitkään yhteiseloa kestäisikin. Koirat ovat jollain tapaa "helpompia" lukea ja muutenkin suoralinjaisempia. Kissat on mystisiä otuksia.

      Poista

Sijaiskoti kiittää kommentistasi!