keskiviikko 14. marraskuuta 2012

Kissa ja nokikolari

Vilma ja nuohooja tervehtivät

Uusille lukijoille on syytä kertoa että Vilma on blogissa aina silloin tällöin vieraileva tähti. Vilma on vanhempieni kissa. Ja todellinen kuningatar Vilma onkin, niin kotona kuin kesämökillä. Rohkeasti Vilma ottaa vieraat vastaan, yhtään ei kissa arastele. Maanantaina vanhemmillani kävi nuohooja. Mamma N. muuten vinkkasi blogissaan uudesta kirjasta: Tavernier, Rosalie; Kerran elämässä, kokemisen arvoisia hetkiä. Tässä Mamman valikoima lainaus kirjasta:

"Kerran elämässä
tulisi tervehtiä nokikolaria.
Se tuottaa onnea!"

Oliko Vilma kuullut tämän kehotuksen, sitä en tiedä. Kissa kuitenkin tervehti nuohooja. Vilma meni ovelle nokisutaria vastaan. Tapansa mukaisesti reippaasti ja tuuhea häntä kauniisti pystyssä. Nuohooja oli innoissaan: "Ai katos, kissa!" Vilma haistoi nuohoojan kättä uteliaana. 


Orastava ystävyys loppui siihen kun nuohooja haki työkalunsa, sen pelottavan h-vetinkoneen eli imurin. Kissa syöksyi piiloon, näin kertoi minulle isäni. Perään hän aprikoi: "Toivottavasti kissa ei joutunut imuriin, sillä johonkin se hävisi eikä sitä näkynyt nuohoojan poistuttua paikalta..."

Voin kertoa että Vilma ei joutunut imurin sisuksiin,. Kissa löytyi illalla kodin seinien sisäpuolelta. Vilman mielenrauha vain järkkyi hetkeksi. 

Ainakaan kissalle nuohoojan tervehtiminen ei luultavasti tuo onnea. Muistan lapsuudenkodista kuinka järkyttävä tapahtuma kissalle nuohoojan käynti aina oli. Silloinen nuohooja oli suurikokoinen mustiin pukeutunut mies. Ja hän saapasteli tulipesältä toiselle raskain askelin. Matot oli siirrettävä hänen kulkureiteiltään jo valmiiksi syrjään. Ja lapsuudenkodin kissa, Vilppu oli aivan peloissaan. Vilppukin otti jalat, eikun tassut alleen kun nuohooja tuli tekemään työtään.

Tervetuloa mukaan Lady of the Mess!

Translation: Chimney Sweep, Meet and Greet!

18 kommenttia:

  1. Onneksi nuo nokisutarit ei liian usein vieraile, niin ei mielenrauha alvariinsa järky :D

    Kuva on hurrrrmaava ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kerran vuodessa riittää!
      Vilma on kyllä hurrrmaava:)

      Poista
  2. Ymmärrän Vilmaa hyvin, minäkin lapsena pelkäsin nokisutaria. Ja samat oli kuviot meillä, koko koti suojattiin sen mustuneen miehen edeltä ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nykypäivänä systeemit ovat hieman siistimmät kuin silloin joskus... Ja hyvä niin. Tosin kyllä se nokisutari vieläkin jättää mustia jälkiä!

      Poista
  3. Hmm. Meilläkin Musti on tervehtinyt nuohoojaa, todennäköisesti Ransu myös. Onneksi nuohooja käy aina kesäisin, jolloin kissat ovat muutenkin enemmän ulkona, he eivät varmaan ole ikinä olleet sisällä kun nuohooja käynnistää imurinsa!
    Vilma on ihana ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Edes kesämökillä ei Vilma pääse nuohoojaa karkuun. Joka toinen vuosi palokunta ajeluttaa nuohoojaa veneellä kesämökiltä toiselle. Tosin silloin ei taida olla imuria mukana kun mökillä ei ole sähköjäkään(?) Varmaksi en voi asiaa sanoa, sillä en ole ikinä ollut paikalla mökillä nuohoojan käydessä. -Tai sitten mukana on joku kannettava ja pelottava aparaatti!

      Poista
  4. Mutta tervehdittiin kuitenkin aluksi :) !

    VastaaPoista
  5. Aina pitää tervehtiä - vaikka sitten joutuisikin piiloon menemään. Meillä on myös seurallinen kisuli, Viiru-herra. Hän käy tervehtimässä kaikki vieraat ja keskustelee sivistyneesti naukaisten heidän kanssaan. Mieheni, joka on Viirun ulkoiluttajapalvelija, on hänen kauttaan tutustunut koko lähiseutuun, varsinkin kaikkiin vanhempiin mammoihin - heistä Viiru erityisesti pitää.
    Saa nähdä, kuinka käy, kun meille marssii lähiviikkoina ilmalämpöpumpun asentaja.
    Ja kiitos tervetulotoivotuksista;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi! Kissaherralla on miespalvelija, mahtaa olla arvonsa tuntevat kissaherra:) Jos Viiru pitää mammoista, niin mammat varmasti pitävät Viirusta...
      Meteliä voi pumpun asennuksesta tulla, toivottavasti Viirun mielenrauha ei pahasti järky.

      Poista
  6. Meillä on mukava ja raamikas nuohooja. Vähän Neron näköinen, vain valkoinen pilkku puuttuu. Kissa ei yleensä tule tervehtimään, mutta kun sutari ihan ystävänpalveluksena kävi talvella pudottamassa lunta katolta ja nautimme kaffetta keittiössä huomasin, että Nero hyppäsi nuohoojan pakettiautoon avoimesta ovesta. Uteliaisuus voitti. Kun nuohooja lähti kävin vielä tarkistamassa, ettei kissa vain jäänyt kyytiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Autojen avoimet ovet ovat melkoisia houkuttumia kissoille. Onneksi Nero ei lähtenyt nuohoojan matkaan!

      Poista
  7. Jos jo pelkkä tervehdys tietää onnea, lienee Vilma tuumannut, ettei aihetta sen kummempaan kaveeraukseen ole :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, näinhän se voi olla! Kyllä Vilma onkin fiksu kissa...

      Poista
  8. Moi! Mukava tutustua myös Vilmapersoonaan (kiva muuten kun huomioit meidät uudetkin lukijat!)Mahtavaa kun on noin reipas, ja h-kone -vieroksunnan kyllä ymmärrän :D
    -Blackie (ja Helena)-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on nuohoojan imuri on muuten moninveroin pelottavampi kuin koti-imuri:/

      Poista
  9. Mielenkiintoinen uskomus, että nuohoojan tervehtiminen tuottaa onnea :D. Pitääpä kokeilla!

    Voin vain kuvitella kissan hädän, kun nuohooja aloittaa työnsä... Meillä Viiru menee edelleen tavallistakin imuria karkuun. Selvästi emännästään ottanut vaikutteita - siivoaminen ei ole turhan kivaa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jepulis, samaa mieltä asiasta. Sijaiskodin eteismatossa lukee näin: A clean house is a sign of a wasted life...

      Poista

Sijaiskoti kiittää kommentistasi!