perjantai 2. maaliskuuta 2012

Päivän (m)asu!

Eilisessä postauksessa oli puhetta päivän asusta. Ajattelin tänään laittaa kuvia päivän masusta. Joten pitemmittä puheitta: Päivän masu, olkaa hyvä!




Lieneekö kissan eilinen oletettu hiihtolenkki vienyt Myrskyltä voimat, vai oliko syypää pihalla oleva loska siihen että tämä päivä meni sängyssä köllötellessä, tiedä sitä sitten.




Kissa otti perjantaipäivän levon kannalta. Itsekin olin poikkeuksellisesti kotosalla. Piharakennuksen katolta tulivat yöllä lumet ryminällä alas, ja niiden kanssa sai aamulla ahertaa. Täytyy tunnustaa että kissan vieressä tuli myös kirjan kanssa köllöteltyä.


Sää ei siis tänään suosinut ulkoilua. Aurinko vilahti vain pari kertaa, taivaalta tuli lunta ja räntääkin. Huomenna sitten paremmalla kelillä ja reippaammalla mielellä.

Translation: Feeling Lazy.

14 kommenttia:

  1. Voi hitsi, toivottavasti huomiseksi tulisi aurinkoinen sää! Jotenkin kuvittelin, että kaikkialla on tänään paistanut aurinko.
    Aivan ihana masu-asu! En minäkään pystyisi tekemään muuta kuin upottaa nenän tuonne pehmomasuvilloihin. Saattaisi jäädä kirjakin lukematta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se huomenna paistaa täälläkin, näin ainakin lupailee Ilmatieteen laitos!

      Poista
  2. Voi, mitä luxusta! Tämä viikko on mennyt kuumeessa kellottaessa ja monta, monta kertaa olen toivonut, että vieressä kellottaisi myös kissa!! Masuvillat ovat influenssaviruksen vastustaja numero uno. No, tervehdyttävä vaikutus on myös visuaalisvirtuaalisella masuvillaterapialla.

    Ensimmäinen kissamme Kooke oli siperiankissatyyppinen pitkäkarvaihme. Kookella oli mykistävän ihanat masuvillat: vaaleanpunaiset ja säännöllisen kiharat. Ei aaltomaiset tai luontuvat, vaan todellakin kiharat kuin suoraan carmen-lämpörullien jäljiltä - elettiinhän Kooken aikana 70-lukua ja lämpörullat olivat kuuminta hottia. Enkä yhtään liioittele masukiharoiden väristäkään (vaikka kannan viipurilaista liioittelugeeniä); ne todella olivat vaaleanpunaiset! Saila taisi jossain aiemmassa Saaripalstan kommentissa/keskustelussa pohtia pitkäkarvageenin yhteyttä kissan sosiaalisuuteen. En ehtinyt tuolloin palata tähän kysymykseen, mutta sen teen vielä jossain sopivassa kohtaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi harmi. Toivotaan että kuumeesi kaikkoaa.
      Mikähän näissä kissojen masuilloissa oikein ihmisiä kiehtoo? No, yksi syy voi olla se ettei niitä kaikille edes esitellä. Vain tärkeimmille ihmisille.
      Mutta vaaleanpunaiset masuvillat! Kuulostaa melkoiselta...

      Poista
    2. Masuvillojen kiehtovuus on universaali ilmiö kissablogistaneissa! Samat masuvillahuokailut löytyvät britti-, jenkki-, tai italialaisista kissakeskusteluista. Kissaihmiset ilmaisevat ikiaikaisen toiveen kellottaa pelottavan komean kissapedon syleilyssä. Ja kaikki ovat varmaan unelmoineet silittävänsä elävän tiikerin turkkia!

      Masuvillojen väristä vielä: Myrskyn tummanpunervan hunajanvärinen kuohkea masu on hyvin, hyvin samantyyppinen kuin Otolla <3 Mutta Kooken vaaleanpunainen masu oli oma luokkaansa ja masu oli hienossa kontrastissa pitkäkarvaruskeatabbyn väreihin. Olisikohan Kookella ollut creme-geeni?

      Poista
    3. Masuvillojen kätketty ihanuus! Sieltä löytyvät ne herkimmät värit...

      Poista
  3. Kohta koittaa Myrskylle mainiot ajat kun pakkanen kovettaa märän hangen, juuri kissan kestävä hankikanto. Sitä varten on hyvä kerätä vähän voimia. Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pikkupakkastakin on auringonpaisteen lisäksi luvattu. Kyllä meitä hellitään, jos vain ennusteet pitävät paikkansa. Viikonloppuja teillekin:)

      Poista
  4. Ihanat on masuvillat Myrskyllä. Muuten, aika samanväriset kuin meidän Ruskalla. Paitsi että Ruska pitää masuvillansa enimmäkseen omana tietonaan, ei ollenkaan esittele niitä ihania villojaan edes kotiväelle. On noi Myrskyn rennot käpälätkin kahvinpapupolkuanturoineen aika upeat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ruska taitaa olla hieman ujostelevaa sorttia. Eihän niitä masuvilloja parane kaikille näyttää. Myrsky taas on melkoisen höveli esittelemään itseään!

      Poista
  5. Tunnustaudun myös suureksi masuvillafaniksi! Meidän poikien masuja pitää hiplailla tuon tuosta ja olen erittäin otettu, jos satunnaisesti onnistun pääsemään käsiksi muidenkin kissojen masuasuihin. :) Niitä olen vain silitellyt ja rapsutellut, mutta Cisu ja Toto ovat saaneet oppia, että heitä myös nuuhkitaan ja muutenkin yritetään tunkea heidän syliinsä. Yleensä se ei haittaa heitä, ovat kärsivällisiä masuilijoita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niissä masuvilloissa vaan on jotain. Turkki on mahan puolelta aivan eri tuntuinen kuin selästä. Harvempi, ja pehmeämpi ja ihanampi ja ja.. :)

      Poista

Sijaiskoti kiittää kommentistasi!