maanantai 26. joulukuuta 2011

Jouluaamuna ja Tapaninpäivänä

Varpunen jouluaamuna on mielestäni yksi kauneimpia joululauluja. Jouluaamuna sijaiskodin sängyssä oli jouluaamuna ei suinkaan varpunen, vaan kissa, sekä outo valoilmiö. Aurinko. Olin aivan haltioissani! Aurinko, jee, valoa, kirkkautta! Intoilin ehkä suotta, sillä keskipäivän aikaan yritin ottaa kuvaa ruokailevasta kissasta ilman salamavaloa. Pokkarini ilmoitti: Valo ei riitä. En jaksanut uskoa moista, ja sinnikkäästi yritin kuvata ilman salamavaloa, tukien kameraa polviini. Ei auttanut. Tässä kuitenkin aamuinen otos kissasta sängyssä, taustalla aurinko.

Hei pitääks sun aina? Mä oon just herännyt!
Entäpä tämä varpunen mistä laulussa lauletaan. Sijaiskodin pihalla oli lumi peittänyt kukat, ja juomakupin vesi oli jäätynyt talvipakkasessa. Tuliko pihalle varpunen pienoinen, mikä oli syönyt kesäeinehen?
Ei tullut varpunen lintulaudalle. Vaan tuli orava.


Ja tuli se suuri musta. (Se siitä joulurauhasta!)


Samantein se sitten onneksi lujahti tiehensä ja joulunvietto jatkui sijaiskodin rauhassa. Ja Tapaninpäivänä sulivat pihalta lumet.

2 kommenttia:

  1. Täälläkin on aurinko pilkahtanut! Aivan ihanaa. Onneksi siellä teillä vieraillut musta ei viipynyt kauaa...

    VastaaPoista
  2. Aurinko on talvisin tervetullut vieras, se Suuri Musta taas ei. Täytyy kyllä myöntää että varsin komealta se valkeaa lumihankea vasten näytti.

    VastaaPoista

Sijaiskoti kiittää kommentistasi!