perjantai 23. elokuuta 2013

Vain elämää

Kaimani, Justuksen emäntä pyöritteli maanantain postauksessaan erittäin erityinen ja eritteinen kodintekstiili eritejuttuja. Kommenttiosiossa heitin kehään kissan sisälle kantamien saaliseläinten veret, suolenpätkät ja sisuskalut. Niistä ei monessa kissakodissa ole kokemusta. Ja hyvä niin! Mutta täällä sijaiskodissa nämä ovat kesällä ihan arkipäivän juttuja.
 

Viimeksi tällä viikolla tämmöisiä juttuja löytyi sijaiskodin matolta. Juuri siltä kovan onnen matolta, mikä sai toukokuussa jatkopalan. Kävin töiden jälkeen lenkillä, kissaa ei näkynyt. Palattuani kotiin löysin Myrskyn sängystä, erittäin raukean ja tyytyväisen oloisena. Puuhastelin kotona kaikenmoista. Kävin suihkussa, perkasin sieniä, paistoin pizzan. Kävelin matolla monet kerrat. Jossain vaiheessa iltaa katsoin lattialle. WTF?


Siinähän se matolla möllötti. Möykky niitä sisuskaluja. Peräisin todennäköisesti joltain jyrsijältä. Kauniisti se kiiltelikin ilta-auringon kajossa. Onneksi en astunut sen päälle. Ensin ajattelin laittaa kuvan tänne siitä jutusta. Se oli aika siisti, pahempiakin on nähty. Mutta se olisi varmaan ollut pohjanoteeraus blogin historiassa, joten jätin sen tekemättä. (Toisaalta sen olisi voinut laittaa perjantain piikkiin...)

Näistä inhokkijutuista huolimatta, oikein lämpimästi tervetuloa mukaan tuula s!

Translation: It´s Only Life.

23 kommenttia:

  1. Onneksi Myrskyn mamma harrastaa metsästystä eikä vähästä hätkähdä :)
    Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta:D Metsästys karaisee luonnetta. Saalisjätteiden siivoaminen onkin helppoa kauraa minulle. Kovemmalle ottaa se hiekkalaatikon siivous.

      Poista
  2. On se aikas hyvä, ettei talossa majaile jellonan kokoinen katti, voisivat sisuskalut olla aivan toista luokkaa... Hyvää viikonloppua!

    T. Sari Puumulista

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin! Jätemaksutkin nousisivat siinä samalla kun niitä pitäisi jonnekin hävittää...

      Poista
  3. Täytyyhän sitä nyt jotain todistusaineistoa jättää mammallekin?

    VastaaPoista
  4. Kyllähän sitä kelpaa nukkua, kun on tuonut kotiin päivällistä sisäelinkeittoa varten :)

    VastaaPoista
  5. Kissaperheissä tulee katsoa jalkoihinsa ;) Onneksi et astunut päälle, se olisi voinut olla perin inhottavaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on tehty! Ja läheltä piti tilanne on ollut monet kerrat. Aina ei vain voi muistaa sitä että jalkoihin on syytä katsoa.

      Poista
  6. Meidän kissat jättävät yleensä sen hiirten jonkun suolen aina kynnysmatolle. Eräänkin kerran se on ollut kintunpohjissa, öyk- se ilmeisesti ei maistu hyvälle...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tell me about it! On se meillä käynyt joskus niin että syödään koko jyrsijä, useimmiten kyllä jätetään joku osa syömättä.

      Poista
  7. Kyä teil sitten aina sattuu ja tapahtuu. Meil ei oo sualia lattialla, tuskin meijän äippä ottas noin lunkisti ku sun mammas, Myrsky.

    Toisaalta meillähän lainehtii ykköstä aika usein... paitti ei nyt, ku kaimalla on se Herrasmiehen huivi. Joo.

    Maukasta ja riistarikasta viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ohjelmapäällikkö pitää huolen siitä että tapahtuu. Ja joo, mammoissa on eroja. Mutta siitä ollaan varmaan sitä mieltä että ruokaa voisi laittaa enemmän tarjolle? Siinä asiassa on vakavia puutteita.

      Kiitos, oikein maukasta viikonloppua teidänkin porukalle!

      Poista
  8. Me ollaan tosiaan päästy hyvin helpolla, ei ole tarvinnut siivota suolenpätkiä eikä sisuskaluja. Yhden ainoan kerran on kuollut hiiri löytynyt keittiön tistialtaasta. Ehkä vähän purtu. Tämä tapahtui maalla. Pieni epävarmuus jäi, oliko Ruska todella tappanut hiiren vai oliko hiiri itse pudonnut tiskialtaaseen ja saanut sydänhalvauksen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistan tapauksen! Aivan varmasti se oli Ruskan saalistama:)

      Poista
  9. Myrsky on metsien mies, tosisaalistaja ja karski askeetikko ja aivan ihana sellainen :)

    VastaaPoista
  10. Meillä on myös metsästäjä perheessä ja aamuisin on hyvä tarkkailla ettei astu kenenkään irtomahan päälle :) Mutta on lohdullista tietää, että kissa saa luonnollista ja sopivinta ravintoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, hyvää ravintoa sekä liikuntaa ja aktiviteettiä siinä samalla.

      Poista
  11. Mä viimeksi hypähdin ja kirkaisin olkkarissa kun astuin jonkin eläväksi luulemani osion päälle, onneksi se lopulta olikin kuivattu broitsunfile. Nipsu niitäkin kuljettaa kuin saalista ;)

    VastaaPoista

Sijaiskoti kiittää kommentistasi!