tiistai 17. heinäkuuta 2012

Onni täällä vaihtelee

Sijaismamma suojelee

Eilen illalla olin menossa nukkumaan yhdentoista hujakoilla. Tiedän, minulle kovin myöhäinen nukkumaanmenoaika, varsinkin kun aamulla odotti töihin lähtö, mutta päätin lukea yhden kirjan loppuun ja se vain venähti. Oli pilvinen ilta ja alkoi jo hämärtymään. Katsoin vielä pihalle keittiön ikkunasta. Myrskyhän se siellä penkillä omenapuun alla oli asemissa. Haluaisiko se tulla sisälle? Avasin ulko-oven. Normaalisti kissa hyppää penkiltä alas ja tulee reippaasti sisälle. Nyt ei käynyt niin. Mistä oli kysymys?


Pihalle oli tullut jotain mikä vaati kissan herpaantumattoman huomion. Siili se ei voinut olla. Niistä Myrsky ei enää hermostu. Hain kameran, koska kissa oli pörhistänyt turkkinsa. Kävi ilmi että Myrskyn reviirille oli tullut tunkeilija. Kysymyksessä oli sama herra kenen kanssa huhtikuussa pidettiin huutokilpailua.


Siellä se aidan alta kurkkii...

Voi ei, ajattelin. Tästä tulee vielä pitkä ilta. Nopeasti tunkeilija kyllä livahti aidan taakse. Toivoin kovasti ettei Myrsky, saatuaan henkilökunnasta lisävahvistusta ja rohkeutta, lähde sen perään. Mahdotonta huutoa ja volinaa kissan kurkusta kyllä lähti. Naapuriin oli tullut kesäasukkaita, en oikein tohtisi mennä naapurin pihalle meuhkaamaan yöpaita ylläni...

Huutamista jatkui hetken aikaa, se oli Myrsky kuka huusi. Onneksi henkilökunta sai Myrskyn suostuteltua sisälle. Kissa kävi kuitenkin vielä kierroksilla. Se kehräsi, mutta häntä vispasi hermostuneesti. Esimerkillisestä toiminnasta kissa palkittiin kehuilla ja raksuilla. Puolisen tuntia se malttoi pysytellä neljän seinän sisällä ja kissan oli taas päästävä ulos.
Yöllinen pihan vartiointi kulutti energiavarantoja ja kolmen maissa kissa tuli herättämään minua. Ensin hypättiin tyynylle, kehrättiin kovasti ja leipomalla pehmitettiin minut nousemaan ylös sängystä ruokakuppia täyttämään. Vielä ei kuitenkaan maltettu jäädä sisälle nukkumaan. Velvollisuudet pihalla kutsuivat.

Translation: Oh Nou. Drama In the Air.

10 kommenttia:

  1. Kamalan rankkaa olla kissa! Koko yö vaan pitää painaa duunia; joko hätistellä ylimääräisiä pihalta tai sitten nukkua kuten täällä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se taitaa kissamaailmassa olla niin että tytöt pääsevät helpommalla kuin pojat!

      Poista
  2. Me kompataan Naukulan Mammaa, että rankkaa on tommoset yölliset vahtivuorot, sekä Myrskylle että henkilökunnalle. Me mäykkypojat vaan pötkötetään höyhenpolstereilla autaan tietämättöminä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Te olettekin melkoisia onnenpoikia. Höyhenpolsterilla vaan kuorsaatte.
      Tässä kissanelämässä on toki hyvät ja huonot puolensa. Yksi hyvä puoli on se että sänkyyn on aina tervetullut. Jopa ihan pyytämällä pyydetään... sen sijaan että mentäisiin ulos pihalle.

      Poista
  3. Urhea Myrsky! Meillä on ihan sama meno jos reviirille on tullut tunkeutuja tai edes haju. Häntä viuhtoen käydään kupilla ja taas menoksi. Vuorotta on vahdittava reviirin rajoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kissoilla ei ole sitä lakisääteistä työaikaa, eikä niitä lomiakaan. Mutta silloin kun tulee tilaisuus ottaa rennosti, niin se tehdään, ja ihan huolella!

      Poista
  4. Myrskyn elämä on niin hurjaa ja jännittävää. Mutta vähän liian dramaattista mulle, mun täytyy saada nukkua kauneusunet rauhassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuules Minniseni♥ Sinun tehtäväsi onkin näyttää hyvältä ja hurmata kaikki:) Naukulan Mammalle tuolla jo mainittiinkin että kissatytöt pääsevät ehkä helpommalla joissain asioissa kuin kollipojat.

      Poista
  5. Huh, mitä yötyötä sekä kissalla, että mammalla! Myrsky on kyllä mainio reviirin puolustaja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pirkko. Yhteen hiileen me täällä sijaiskodissa puhallamme.

      Poista

Sijaiskoti kiittää kommentistasi!