tiistai 4. lokakuuta 2011

Kotiin on kiva tulla

Kun tietää että kotona on kissa kun sinne menee. Tai ei aina, mutta useimmiten. Huippukivaa on, jos kissa on pihalla vastassa.


Kissaa täytyy heti tervehtiä. Oli sitä kuinka kuuma pyöräilyn jälkeen, tai miten märkä tai viluissaan, on kissaa silitettävä.


Oli tuomisina sitten kuinka monta kassia tai pussia, tai tupaten täyteen ahdettu reppu selässä. On aivan pakko pysähtyä, ohi ei voi painella.

(Aivan älytön määrä tavaraa mukana.)
Ajan pyörällä ympäri vuoden. Minusta on tullut varsin taitava kuljettamaan tavaroita. Varsinainen pyöräilevä sherpa. Kaikkea en aina saa kuljetettua mukana. Esimerkiksi viime viikolla ostin yhtenä päivänä yhden säkin kissan kuivamuonaa, toisena päivänä toisen säkin. (Teen niistä sekoituksen kissalle.) Molempia en saanut samaan kyytiin. Joskus on siis pieniä logistiikkaongelmia. Välimatkat täällä ovat kuitenkin aika lyhyitä. Paitsi silloin, kun pakkasta on miinus kolmekymmentä. Tai märkää lunta on tullut puoli metriä, eikä aura-auto ole käynyt. Silloin pyöräilystä tulee haaste. Mutta pysynpähän sutjakassa kunnossa. Ja hiilijalanjälkeni on pieni(!) Tosin minun elämässäni on kyllä suurempiakin huolenaiheita kuin joku hiilijalanjälki. Autoa pääsen kuitenkin tarvittaessa käyttämään.

Kissa on suurimman osan ajasta hyvällä tuulella. Se taitaa olla onnellinen, sillä se tulee häntä pystyssä vastaan, joskus jopa juoksujalkaa. Ja se leipoo. Leipomiselle on varmasti monta eri nimitystä. Vanuttaa on yksi. Leipominen tapahtuu yleensä jossain pehmeässä paikassa, mutta Myrskylle kelpaa paikka kuin paikka.

Tassu ilmassa, ilmaleipomisen taitaja.
Joku osaa ilmaveivin, joku soittaa ilmakitaraa, mutta Myrsky osaa ilmaleipoa. Sillä on yksi tassu ilmassa, ja se ojentelee sitä ja harittaa varpaitaan. Omituista. Mutta ihan hauskaa.

Vie se pyörä nyt pois. Mä odotan tässä.

Toikohan se mulle mitään?
Eilen kyytiin ei mahtunut edes maitotölkkiä, sillä tein hurrrrjan hyviä kirppislöytöjä, ja aivan ohimennen. Maitokaupassa oli vielä käytävä erikseen.

Mennään nyt äkkiä sisälle ja katsotaan ne kassit. Nyt! Hop!

Eilen kissa ei saanut mitään tuomisia. Tänään toin kissalle herkkupussin, elämä tuntui tänään puoli astetta kevyemmältä kuin eilen. Isäni oli pari yötä osastolla TAYS:ssa, ja tuli tänään taksilla kotiin.

6 kommenttia:

  1. Voi mikä ihana puskija häntä pystyssä! Tuollaiseen tervetuliaisseremoniaan on hieno päästä osalliseksi :-)
    Pikaista paranemista isällesi!

    VastaaPoista
  2. Niin! Se on joka kerta yhtä ihanaa, siihen en varmasti ikinä kyllästy. Ja toivottavasti ei kissakaan.

    Kiitos paranemis-toivotuksista. Isäni on ollut koko kuluneen vuoden sairauslomalla, ja sairausloma jatkuu edelleen. Isää oli tänään kotona vastassa äiti, Vilma-kissa sekä minä siinä kissan hihnan toisessa päässä. Päivä kerrallaan, me pidämme häntää pystyssä koko perhe.

    VastaaPoista
  3. Kissan vastaanottoseremoniat ovat ihania - kissa on aina onnessaan, kun ihminen tulee kotiin. :)

    Pikaista paranemista isällesi!

    VastaaPoista
  4. Tuo on niin totta - oli kantamisia kotiin vaikka miten paljon ja olisit puhkiväsynyt, kissa on ensimmäiseksi tervehdittävä ja rapsutettava.
    Toivottavasti isäsi vointi kohenee pikaisesti!

    VastaaPoista
  5. Pidetään peukut ja tassut pystyssä isällesi! Lisäksi olisimme kyllä sitä mieltä, että Myrskyllä on mahiksia ilmaleipomisen MM-kisoissa.

    VastaaPoista
  6. Paljon kiitoksia kommenteista Sirpalle ja Kollolle, Minnille sekä Naukulan Mammalle.

    Pidetään me kaikki häntä korkealla, sekä ne peukut ja tassut pystyssä. Vaikka syksy pimenee ja olisi miten synkkää, meillä on ne kissat mitkä tuovat ilonpilkahduksia ja valoa elämään.

    VastaaPoista

Sijaiskoti kiittää kommentistasi!