maanantai 28. lokakuuta 2013

Tahroja lattialla

Hetkiä, jolloin koet epäonnistuneesi

Eräänä päivänä nyt syksyllä tulin töistä kotiin ja huomasin keittiön lattialla tahroja. Ajattelin että mustikkaa on tippunut lattialle. Mutta mustikkakausi oli ohi jo ajat sitten. Lattialla oli myös kalansuomulta näyttävä palanen. Mitäs tämä oikein on, ajattelin.

Tutkin tahroja tarkemmin. Pian tajusin mistä oli kysymys. Veri oli kissan verta. Ja se kalansuomulta näyttävä pala oli kuollut punkki. Punkki oli imenyt itsensä puhki ja tipahtanut lattialle. Tai kissa oli raapinut itseään ja saanut punkin irtoamaan. Noloa.


Koin itseni kissanhuoltajana enemmän kuin epäonnistuneeksi. En ollut huomannut punkkia. Se oli ollut kiinnittyneenä kissaan ties kuinka kauan ja imenyt verta. Ja nyt se oli tuossa keittiön lattialla. Olen käyttänyt Myrskyllä keväästä saakka niskaan laitettavaa ulkoloishäätöä tarpeen mukaan, mutta loppusyksystä luovuin siitä. Ei varmaan vielä olisi pitänyt.

Onko teillä muilla näitä epäonnistumisen hetkiä? Varsin masentava postausaihe maanantaiksi, mutta muistakaamme että aina on varaa parantaa. Tästä epäonnistumisesta huolimatta, oikein mukavaa lokakuun viimeistä viikkoa kaikille.

Translation: Failed!

26 kommenttia:

  1. No mutta tuollaista sattuu, ei kaikkia punkkeja vain huomaa. Pulleitakaan punkkeja ei läheskään aina havaitse kissaa silittäessä, vaan sen iho pitäisi käydä läpi rapsuttamalla läpikotaisin. Tapahtuu tuota meilläkin, ei huolta :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos lohdutuksesta Saila! Sinä voit puolustukseksi sanoa että sinulla on kaksi kissaa silitettävänä, joten aivan kaikkea ei voi huomata.

      Poista
  2. Meillä ei ole ollut punkkeja, mutta huopatakkuja tulee välillä kissan turkkiin ja silloin jään miettimään, että kauankohan takku on ollut turkissa. Takkuja osuu varmaan monen kissan kohdalle niin kuin punkkejakin. ;)

    Mukavaa alkanutta viikkoa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi meillä ei ole takkuja ollut. Nekin taitavat salakavalasti muodostua...

      Poista
  3. Älä turhaan murehdi, Myrsky hoiti tilanteen ihan itse!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Mamma! Kyllä tämä juttu laittoi kyllä hieman mietityttämään.

      Poista
  4. Eiköhän kissat kautta aikojen ole selvinneet näistä punkkihyökkäyksistä - ja läheskään kaikki punkit eivät kanna tauteja. Älä murehdi - äläkä ainakaan epäonnistumista tunne - kaikkea ei voi huomata.

    VastaaPoista
  5. Hyyvä, että iljetys poistui ilman henkilökunnan avustusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep. Henkilökunnalle jäi vain tahranpoisto!

      Poista
  6. Komppaan aiempia kommentoijia: älä murehdi, ei kaikkea voi huomata, varsinkaan niin pientä asiaa kuin punkkia tuuheaturkkisessa kissassa. Onneksi verenimijä oli sentään tuhottu sen sijaan, että se olisi päässyt vilistämään vapaana!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se varmasti on, täytyy sillä lohduttautua. Ja onneksi punkkeja oli vain yksi eikä viisi tai kuusi.

      Poista
  7. Oivoi.. mutta ei kaikkea voi aina huomata! :)

    Silloin tällöin sitä kokee itse kukin epäonnistumisen fiiliksiä.

    Mulla varmaan pahin on ollut kun Heronille tuli SE paha virtsatietukos joka johti sitten kaikenlaisiin toimenpiteisiin. Tuntui että olin täysin epäonnistunut kissan terveydenhoidossa, en ollut ollenkaan osannut ruokkia ja hoitaa kissaa niin kuin pitäisi. "Onneksi" sitten kuitenkin selvisi että Heronin virtsaputki on ihan synnyinnäisestikin tavallista kapeampi.. joten en luultavasti olisikaan voinut asialle mitään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä muistan SEN. Onneksi selvisitte siitä.

      Poista
  8. Plääh tollassesta kannata ottaa itteesä. Meillä tehokkaasti laitetaan kaikki hemmetin kirppu/väive/punkki-aineet ja silti joka kissalla oli kesällä ainaki 1 punkki/viikko. Punkin poistossa on mielestäni paras sellain apteekin punkkikynä. Nappii painamal tulee hirttosilmukka esii, se punkkii kii, kierros myötäpäivää ja se on siinnä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä niitä myrkyistä huolimatta tulee, tämä oli vain jotenkin ällö juttu. Veret lattialla.

      Poista
  9. Punkkeja on joskus vaikea huomata kissan turkista vaikka kuinka silittelisi ja tutkisi. Nerolla punkit ovat aina olleet kaulan/pään alueella ja kissa yrittää itse näyttää, että ota pois.
    Kerran Nero ponkaisi ylös unestaan ja tuli itkien luokseni. Se valitti surkeasti ja ontui etukäpäläänsä. Yritin tutkia mikä alkoi yhtä äkkiä vaivata jalkaa ja huomasin olkapäässä jotakin märkää, ei verta, mutta nestettä. Sillä oli ollut ihon alla kissanpuremasta johtuva paise, joka oli puhjennut. Onneksi oli kotiapteekissa kissan kipulääkettä, sillä selvittiin yön yli ja aamulla heti eläinlääkäriin. Tunsin syyllisyyttä, etten ollut huomannut toisen ongelmia. Nykyisin tutkin prinssin haavoja aina hyvin tarkkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana että Nero tulee luoksesi kun on hätä. Minä olen vauhkona ollut muutaman kerran juuri noiden haavojen vuoksi. Onneksi viime kesänä ei (ehkä) tapeltu.

      Poista
  10. Punkit ovat tosiaan aika lurjuksia naamioitumaan. Meijänkin ohuesta turkista niitä on vaikkeeta huomata, saatika ny sitten sun pörröturkistas, Myrsky. Onneks on tulossa pakkaset ja se on sillon somonroo punkeille.

    VastaaPoista
  11. Voi! Punkit on vihonviimeisiä ja välillä aivan toivottomia löytää! Ei pidä murehtia ja kantaa syyllisyyttä siitä asiasta!

    Mitä muuten siihen tulee, niin eiköhän meistä jokainen välillä siteeraa Martti Servoa ("mikä on kun ei taidot riitä, mikä on kun ei onnistu..."). Mutta kyllä se siitä taas!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinullekin sanoistasi. Martti Servoa kannattaakin siteerata, asiamiehiä tuntuu olevan.

      Poista
  12. Muuta päällimmäisenä olekaan kuin epäonnistumisen tunteita! Viittaan Verttiin eli: Olisiko pitänyt huomata jotain olevan vialla jo aiemmin jne jne.?!
    Punkkeja on joskus ihan mahdoton havaita, joten turha siitä on itseään syytellä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis nämä ovat vaikeita juttuja, varsinkin jos on vakavasta asiasta kysymys. (Muistan kyllä lapsuudenkodin edesmenneet kissat. Olisiko aiemmin pitänyt ymmärtää että jotain on vialla?) Huomaamatta jäänyt punkki on pikkujuttu suurten asioiden rinnalla. Varmasti toimitte oikein Vertin kohdalla ♥

      Poista
  13. Epäonnistumisen tunteita piisaa milloin mistäkin aina liian vähästä kissablogin päivityksestä lähtien. Terveysasiat painavat tietenkin eniten ja mm. viimekeväinen hammaskiviepisodi kummittelee yhä mielessä. Kuinka vaikeaa onkaan ollut syöminen kissakaverille...

    Punkkisyynin ohi vilahtaneille inhotuksille ei oikein voi mitään, kunhan muistaa pitää kaveria silmällä punkkitautien varalta, jotta on sitten ajoissa hoitamassa ja osaa syytellä punkkeja, mikäli jotain ilmenee.

    VastaaPoista
  14. Kissablogin päivittäminen, tell me about it! Minun on pakko pitää pieni tauko ihan lähitulevaisuudessa, ja se harmittaa jo nyt. Kissan terveys on kuitenkin kaikkein tärkein mistä täytyy pitää huolta.

    VastaaPoista

Sijaiskoti kiittää kommentistasi!