maanantai 20. elokuuta 2012

Ihan todenteolla

Alkoi tänään metsästyskausi

Näin kuulin radiossa sanottavan. Vesilintujen metsästys alkoi puolilta päivin. Puolet ammutuista vesilinnuista on sinisorsia. Ensimmäistäkään vesilintua en ole (vielä) tiputtanut taivaalta alas. Hiljaista on ollut tipujen suhteen näillä kulmilla. Lintuvesiä ei liiemmin ole.

Sijaiskodissa taasen on aloitettu jyrsijöiden sisäjahtikausi. (Sitä ovelaa oravaa mistä viime viikolla kerroin, ei lasketa tähän.) Tämä tapahtui eräänä iltana, valot oli jo sammutettu. Kissa oli lähtenyt yövuoroon joku aika sitten, mutta palasi pian saaliin kanssa takaisin.

Katso mitä toin!

Myrsky kantoi hiirulaisen ylpeänä sisälle keittiön matolle. Bonuksena tuli kasa koivunsiemeniä. Ja ihan extrabonuksena oli se että hiiri oli hengissä. Kiva kun kotona on metsästävä kissa.


Karkuunhan se viipelsi. Hyvä etteivät ruokakipot kaatuneet!


Ylläolevassa kuvassa kissa on vasemmalla, hiiri oven takana. 
Varsinaista kissa- ja hiiri leikkiä siis. 


Hiiri ja kissa päätyivät kuistin käytävälle, ja sain suljettua ovet. Hiirethän menevät vaikka kuinka pieneen koloseen. En halua hiirenraatoja kaapin taakse, seinien väliin tai mihinkään muualle. Halusin että kissa niittaisi hiiren mahdollisimman pian. Se osoittautui toiveajatteluksi. 


Meno oli samanlaista kuin oravan kanssa. Tosin hiiri oli enemmän kuosissaan ja se säntäili ympäriinsä. Oliko minulla paniikki? Ei. Suhtauduin asiaan objektiivisesti. Vasta siinä vaiheessa kun hiiri juoksi villasukkaan verhotun jalkani ylitse, niin silloin kirkaisin. Kehuin kovasti kissaa, ja kehotin sitä (kuulostaa varmaan rankalta) tappamaan hiiren. Kehuilla ja maanitteluilla ei ollut vaikutusta. Myrsky vietti laatuaikaa, sillä ei ollut kiirus. Metästelyhän on kivaa! Minua alkoi väsyttämään. Kello oli jo liki puolenyön. Hiiri pitäisi saada pois talosta. 


Mitä hiirelle sitten tapahtui? Saatte arvata. 
Lopulta se päätyi penaaliin, minkä kyljessä lukee L&T.

Translation: My Life With Moggy. I´m Having the Time Of My Life!

12 kommenttia:

  1. Mä kyl tiedän ton metsästysvietin, kaima. Just tänään olisin niitannu Kurren, mut se on hitsin nopee. Joo, ja se pystyy kiipeen seiniä pitkin. Arvaa vaan jyrsikö mua! Jyrsi.

    Meil ku ei oo Kissaa (kunnioituksesta isolla koolla), niin me jouduttiin hankkiin semmonen sähkökäyttösen uikuttimen välikatolle. Meinaa siäl kävi kaikenlaista siima- ja pörröhäntää niin tiheesti, etti kenenkään hermot kestänny. Siis mä haukuin ja äipän hermot repes. Mua ei herpannu yhtään. Ilosta menoo teillekin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaima, ymmärrän enemmän kuin hyvin. (Sun pitää nyt jyrsiä jotain luuta niin helpottaa vähäsen.)
      Hyvä idea tuo sähköuikutin. Vaikka eihän se ole sama asia kuin Kissa. Mutta jos teidän hermot kestävät nyt paremmin, niin se oli loisto-ostos.

      Poista
  2. Onpa iso ja isokorvainen hiiri! Onhan se tietysti kiva tulla kehut hakemaan, mutta voisit ehkä antaa ne myös pihalla? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nii-iin. Miksi se saalis täytyy elävänä tuoda näytille? Se on kysymys, mihin vain kissa voi antaa vastauksen...

      Poista
  3. Mahtavat kuvat! Jotenkaan en silti noita tollasia hiiruloisia sisälle kaipaa juurikaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pirkko. Sijaiskodin henkilökunta on kanssasi samaa mieltä.

      Poista
  4. Hieno hiirenmetsästyskuvasarja! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kollo taitaakin ymmärtää hiirijahdin hienouden:)

      Poista
  5. Myrsky on oiva metsästäjä! Ehkä hän halusi jakaa parasta mitä tiesi, että sinäkin saisit vähän leikkiä hiirellä ♥
    Käypäs Autuaassa olossa, siellä on teille jotakin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Myrsky se varmaan ajatteli että sijaismamma voisi tehdä kotona muutakin kuin tuijotella joka päivä kirjojen sivuja.

      Ja voi kiitos♥

      Poista
  6. Hmm.. Kyllä tässä nyt selvästi koetetaan opettaa sijaismammaa hiirijahtiin :D

    VastaaPoista

Sijaiskoti kiittää kommentistasi!