tiistai 17. huhtikuuta 2012

Sijaiskodin pieni tappelupukari

Viime viikolla kun eräänä päivänä tulin töiden jälkeen kotiin, makoili kissa kaikessa rauhassa sängyllä. Tottakai menin heti tervehtimään ja silloin huomasin sen:
-"Apua! Mitä sillä on päässä?!"
Kissan päässä törrötti kynnenpalanen. Ei ihmisen kynnenpalanen, vaan kissan. Pari kynnenkappaletta olen löytänyt lattialta, joten ajattelin että ei siinä sen kummempaa. Kynnet uusiutuvat. Irrotin sen. Vieressä oli karvatupsu koholla. Katsoin tarkemmin. Siellä oli haava. Tai ei se enää haava ollut, vaan hyvää vauhtia paranemassa oleva rupi.
OMG. Harrastaako kissa itsensäviiltelyä? Onko sillä henkisesti niin huono olo että sen täytyy viillellä itseään?

Vai onko sitä kutittanut niin kovasti että se joutunut raapimaan itseään. Toki tuli mieleen muutakin. Onko se satuttanut itsensä johonkin terävään? Vai onko se tapellut?

Olin tietysti ihan vauhkona huoletta asian suhteen. Onneksi rupi lähti pois jo melkein seuraavana päivänä, eikä mistään tulehduksesta ollut merkkejä. Oliko Myrsky sitten tapellut vai muuten vain satuttanut itsensä? Oliko se tunkenut itsensä johonkin koloon ja sieltä saanut viiltohaavan päähänsä? (Eikun mä kävelin ovea päin, siitä tämä musta silmä tuli. Ei mua kukaan ole turpiin vetänyt.)

Eräänä iltana kissa parkkeerasi viereeni kuistin tuoliin ja rapsuttelin sitä hissukseen.


Korvan takaa löytyi pari pientä rupia. Vahva epäilys on että ne olisivat sotamuistoja. Reviiririitoja, näin olettaisin. Voi surkeus sentään. Onko sitä nyt aivan pakko tapella ja käydä käsiksi? Eikö asioita voisi selvittää keskustelemalla? Se on kuitenkin varmaa ettei sijaiskodin Myrsky aloittanut tappelua. (Siis eihän meidän lapset semmoista tee, meidän lapset on kilttejä. Ne on noi naapurin lapset niitä riiviöitä ja huonosti kasvatettuja. Eikä se meidän koira pure. Se ei ole ikinä purrut ketään.)

Translation: No Need for Adhesive Tape.

20 kommenttia:

  1. Huh, onneksi ei sen pahempia taisteluvammoja! Suuren Mustan ilmeisesti edelleen pyöriessä Sijaiskodinkin tiluksilla lienee tosin tarpeellista jatkaa terveystarkastuksia säännöllisesti, sillä tyypillisenä suomalaisena kollina Myrsky ei varmasti itse pienistä kitise.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, tuossa olet oikeassa. Suomalainen perusmieshän/kolli ei tarvitse mitään lääkäriä...
      No, pintanaarmuja nämä vain olivat. Onneksi ei pahempaa.

      Poista
  2. Kyllä ne selviä kunniamerkkejä ovat. Niistä ei ole haittaa, jos eivät tulehdu. Kissan purema on hyvin syvä vaikka päällepäin näkyy vain pieni haava. Nerolla on joskus päässyt tulehtumaan nuo tappeluhaavat, niihin saattaa kehittyä paise. Aika usein ollaan oltu eläinlääkärissä niiden takia. Kannattaa tarkkailla. Meidän prinssi ei käy kenenkään kimppuun muut tulevat tänne tappelemaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarkkailua, seurantaa ja suihkaus Cothivetiä jos löytyy haava. (Ja kyllähän minä sen tiesin että teidän prinssi on kunniallinen ja rauhaa rakastava yksilö.)

      Poista
  3. Eikö asioita voisi selvittää keskustelemalla :-D Juu ehkä. Meidän pojat tappelee joka päivä (kaupungissa, joskus saaressakin) niin, että ainakin Ransulla on arpia jossain niskan/kaulan seudulla aika usein. Pojat on poikia. Hurjalta se näyttää, mutta jos ne olisivat tosissaan niin kai se näyttäisi vielä hurjemmalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se taitaa reviiriidoissa olla niin että ensin huudetaan ja jos ei uskota niin sitten hutkitaan.

      Poista
  4. Niin, siis piti tähdentää, että tappelevat keskenään. Vieraan kissan kanssa tappelu on aina otettava vakavammin ja tarkkailtava noita haavojen paranemisia, niin kuin Cheri sanoo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, minä otan vakavasti nämä asiat. Toivotaan ettei tappeluita enää tule.

      Poista
  5. Pohjoisen Jerry-kollilta puuttuu pieni pala toisesta korvanlehdestä. Taisteluarpina sekin on tullut, tokikaan tappelut ei ole hyvä juttu. Jerryn tapauksessa se tuo kuitenkin pehmeän pörheään habitukseen ripauksen kapinallisuutta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ne kollia rumenna tuommoiset voitonmerkkit. Ehkäpä päinvastoin. Mutta olet oikeassa, niitä ei kyllä välttämättä kaivattaisi.

      Poista
  6. On se nyt aika ihmeellistä, että vieraat kissat tunkevat toisen omalle tontille. Pakkohan reviiriä on jollain tavoin puolustaa. Meillä maalla on niin röyhkeitä naapurin kolleja, että tulevat syömään kissojen ruokia navetasta ja sinnekin tappelemaan. Hyvä jos Myrskyn haavat ovat parantuneet tulehtumatta ja muuttuneet kunniamerkeiksi. Oppivatpahan naapurien kissat vähän kunnioitusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harras toive on ettei tappeluita tulisi. Mutta pakkohan se on omaa pihaa puolustaa, sehän on selvä.
      Erittäin röyhkeältä tuo toiminta maallakin vaikuttaa:/

      Poista
  7. Ei se Myrsky ollut. Se oli se toinen. -Myrtti-

    Olipa hauskasti kerrottu, piti nauraa ääneen. Kiitos. -Varjoyrtti-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommenteista teille molemmille!
      (Ja Myrtti oli ihan oikeassa. Se oli se toinen kuka aloitti.)

      Poista
  8. Huoh, onneksi ei sentään mitään pahempaa sattunut. Meidän kissakolmikko skabaa jatkuvasti toistensa kanssa ja joskus jotain pientä jälkeä jää, mutta se kuuluu poikien elämään. Tietysti juttu on ihan eri, kun ulkona vieraat kissat taistelevat reviiristä. Haavat kannattaa kyllä tarkistaa, ettei tulehdu. Rapsutus Myrskylle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanos muuta. Huoh.
      Ja rapsutukset välitetty:)

      Poista
  9. Voi sitä tunkeilijaa, kun nyt huolta aiheuttaa eikä koskaan voi olla varma, että Myrsky on turvassa kynsiltä. Onneksi ei ole pahemmin käynyt ja Myrsky saa kunnon huolenpitoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nii-iin. Ei se ole helppoa tuo elo. Eikä huoletonta, vaikka niin sitä toivoisi kissanpäivien olevan. Aina ei se aurinko paista.

      Poista
  10. Oli muuten ilmeisen vaikuttava tämä kirjoitus. Näin lukemista seuraavana yönä unta, jossa lapsuudenkodin naapurin laiskanpulskea Arvo-kissa tuli tappelemaan Mindyn kanssa (tapahtumapaikkana myös lapsuudenkoti, jossa maan tasalla olevalle parvekkeelle pääsi niin vieraat kissat kuin siilitkin). Mindylle tuli niin paha haava rintaan, että piti pidellä siinä kangasta haavan tyrehdyttämiseksi. Sinänsä aamulla oli helpottava heti yhdistää uni Myrskyn kokemuksiin eikä lähteä pohtimaan syvempiä merkityksiä. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huoh. Onneksi tuo oli vain pahaa unta.

      Poista

Sijaiskoti kiittää kommentistasi!