Kerrottakoon että Myrskyllä on talossa oma yksiö, missä sen sopii asustaa. Sieltä löytyy ruoka- ja vesikuppi, nukkumapaikka ja hiekkalaatikko. Tämmöinen järjestely oli ensi alkuun, viikon verran, ennenkuin kissalla oli lupa ulkoilla. Tavoitteena oli että (allergisena ihmisenä) tottuisin kissaan vähitellen. Alkuun olikin hankalaa. Kissalta lähti älyttömästi karvoja. Sitä oli aivan vauhkona ja imuroi joka päivä. Nykyään sitä toteaa vain että: -Ai, kissalta on lähtenyt karvoja, pitäisiköhän imuroida?
Kissalla ei kyllä ollut sopeutumisvaikeuksia, olihan se asunut tässä talossa jo pari vuotta sitten oikean perheensä kanssa.
Illalla menin sänkyyn peiton alle, kissa oli nojatuolissa olohuoneessa. Hetken kuluttua kaveri hyppäsi sänkyyn. Siis mitä? Kolli sängyssä! Ei. Ei, ei sen näin pitänyt mennä. Minulla oli periaatteita, sänkyyn se ei pääse, sillä ei ole mitään asiaa sänkyyn. Paitsi päiväpeiton päälle, ei vuodevaatteisiin.
Miten tässä näin pääsi käymään? Kaveri puskee ja kehrää, ihan muina miehinä, (eikun kolleina), asettuu viereeni. Minkäs teet? Sitä on niin heikko luonne, antaa toiselle tilaa ja vapauksia, vaikka pitäisi ne rajat asettaa. Kissallekin. Vaikka miten kyseessä olisi huippuyksilö.
Onneksi en joutunut käyttämään kovia otteita ja olemaan tiukka. Kissa lähti ihan itsekseen. Oli varmaan liian kuumat oltavat. Tai outo tilanne.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Sijaiskoti kiittää kommentistasi!