Hirvijahti on jatkunut nyt neljänä viikonloppuna, ja ei ole yllätys että kaatamattomia hirviä juoksee edelleen siellä metsässä. Hirvikärpäsiä ei enää ole, lämpötila on käväissyt parina yönä miinuksen puolella, joten se vitsaus on ohitse. Yllätyksenä minulle tuli se, että punkit ovat edelleen hengissä ja voimissaan. Minä itse sain punkinpureman ranteeseeni syyskuun viimeisenä viikonloppuna, siis ensimmäisenä jahtipäivänä. Jostain heinikosta se ranteeseeni hyppäsi. Mitään en tuntenut. Kodassa makkaratulilla ollessani katsoin rannettani ja huomasin sen: "Kato, punkki!" Kärsän se oli ehtinyt työntämään ihooni, ja tiukassa se olikin. Verta se ei kuitenkaan ollut ehtinyt imemään. Punkin poistaminen epäonnistui, ja sen kärsä katkesi, pieni pala jäi ihon alle. Tulehdusta ei tullut, joten enköhän minä ole selvillä vesillä. Uusi juttu tänä kesänä minulle oli että jos verenluovutukseen aikoo, on punkin pureman jälkeen neljän viikon luovutuskielto.
Yllättävää kyllä että punkit ovat edelleen voimissaan. Karhukoiraa rapsutellessa huomasin yhden pirulaisen, minkä nappasin irti. Kotona sain vinkin että kissalla on mahdollisesti punkki. Näin olikin. Sekin poistettiin.
 |
| Tuolla se punkki oli. Ja toi yksi otti sen pois. |
 |
| Ällötys oli melkoisen pulskassa kunnossa. |
Jokohan niistä loisista päästäisiin kohta eroon?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Sijaiskoti kiittää kommentistasi!