Pikkuhiljaa olen haravoinut syksyn maahan varistamia lehtiä. Haravoiminen vähän kerrallaan tuntuu olevan tänä syksynä hyvä taktiikka. Harmi vain että iltaisin tulee pimeä niin aikaisin, jo puoli kuuden hujakoilla. Tehokasta työaikaa on joko vähän, tai ei ollenkaan. Tiistaina tulin kotiin puoli yhdeksältä, silloin ei haravoitu yhtään. Keskiviikkoisin minulla on ollut paras tilaisuus tehdä pihahommia.
 |
| Kuvassa myös kissa. Siinä oikealla. |
Olen houkutellut kissaa mukaan hommiin. Tai ei se hommia tee. Mutta seuraa siitä on. Kun kissa on mukana pihalla, voin huoletta puhella itsekseni. "Tässä ohimennen juttelen vaan kissalle." Tai lähinnä se on kiroilua. Jossain vaiheessa hermostun kasvoille lätsähtäviin omena- ja sireenipuiden oksiin. Ja niihin sireenin juuriversoihin mitkä takertuvat haravaan. Onneksi kissa ei kielenkäytöstäni ole moksiskaan.
Kissa valitsee sopivan tarkkailupaikan ja tyynesti se tarkkailee tilannetta ja touhujani.
 |
| Mitähän toi yksi taas oikein meuhkaa? |
Lehtien alla oli piilossa yksi omena, se oli ihan kuosissaan. Kyseessä on joku talvilajike.
 |
| Näyttää aika tylsältä tuo haravointi. Voitaisko vähän leikkiä? |
Lopuksi otetaan ulkolelu esiin ja leikitään hieman.
 |
| Mä olen muuten aika nopee ottamaan narusta kiinni.. |
 |
| Naps ja kops. Oho. Vähän lipesi tassusta. |
Huomasin että jotain hyötyä niistä omenavarkaista (l.oravista) on. Tammia ei tässä pihassa kasva, eikä naapurissakaan. Oravat ovat tehneet talvivarastoa itselleen ja kätkeneet tammenterhoja. Nyt pihalla kasvaa kaksi pientä tammen tainta.
 |
| Kiitti vaan kurre ja kumppanit! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Sijaiskoti kiittää kommentistasi!