Ja vielä lisää niitä pihapuuhia

Kissa oli minua eilen pihalla vastassa kun tulin töistä. Ei auttanut muu kuin vaihtaa vaatteet ja ryhtyä tuumasta toimeen.

Torstaina vuorossa oli siis vielä lisää niitä pihahommia. Tarkemmin ilmaistuna haravointia. Säkkejä on kertynyt kohta kaksikymmentä. Pian aion luovuttaa, viimeiset maahan tippuvat lehdet saa ruohonleikkuri vetää silpuksi. Hyvähän se ilmeisesti olisi jos kaikki lehdet maatuisivat, mutta mutta:

Sula mahdottomuus tämä määrä lehtiä tähän pieneen pihaan!

Keskiviikkona haravoin tienvierustaa ja samalla pohdin että kuuluuko tämä aluekin kiinteistön/tontin haltijan huolehdittavaksi. Ilmeisesti kuuluu. Näin luki lehdessäkin:
"Tontinomistajille kuuluu lehtien poisto kulkuväyliltä. Laissa on eri säädökset koskien katualueiden kunnossapitoa ja puhtaanapitoa. Jalkakäytävien, ja kadun keskiviivaan saakka myös ajoradan puhtaanapito kuuluu kohdalla olevalle kiinteistölle." (Lainaus paikallislehdestä.)
Talvellakin siis riittää tekemistä kunnossapidon suhteen. Jos esimerkiksi lumet tulevat katolta alas tielle saakka, niin tie on puhdistettava. (Ja lumet tulevat täältä sijaiskodin katolta alas nopeasti, ja tielle asti. Katto on uusi ja vielä liukas. Lumi kun lähtee liikkeelle, niin se lähtee!)

Samalla kun haravoin tienvierustaa, nenääni kävi joku haju. Ei kai vaan se koiran p@$*a! Ennenkuin muutto tuli tänne, kävin syksyllä haravoimassa pihaa. Maastokengät jalassa. Kun pääsin kotiin kerrostaloon, jätin kengät eteisen tuulikaappiin ja suljin oven. Mies tuli myöhemmin kotiin ja sadatteli että mikä täällä haisee? Olet astunut koiranp@$*aan! Oli kuulkaas mukava raapia maastokengän uria puhtaaksi siitä itsestään. Ja nyt kävi sama juttu. Sillä erotuksella että jalassani oli lenkkarit. Tikku käteen vaan ja desinfiointisuihkepulloa kehiin. Joku koiranomistaja oli käynyt huoletta kävelyllä ja minä astuin huomaamattani miinaan. Se oli siellä jossain vaahteranlehtien alla.
Vielä jatkan tästä aiheesta. Yhdet kissankakat, (tai oletan että ne ovat kissankakkaa) löysin nurmikolta. Kesällä kun aidan rakentaminen oli menossa, löysin toisen läjän. Hyvin se Myrsky osaa jätöksensä kätkeä. On sillä hiekkalaatikkokin. Koko kesänä se ei ole siellä käynyt, vasta ihan viimeviikkoina pelletin joukkoon on tehty parit pissat.

Joskus ne pihahommat ovat vaan niin mukavia. Kun saa kiireettä puuhailla. Torstaina olikin yllättävä puolipäivävapaa (onko semmoista sanaa?) ja pääsin töistä lähtemään puolenpäivän jälkeen. Oli aikaa pihapuuhille. Samalla hommia tehdessä savustui tuulastamalla saatu lahna. Kissa ja minä jäimme osattomiksi siitä kalasta. Kissa ei syö lahnaa, ja itse olen kalalle allerginen. Kalan perkuupaikkaan oli kuitenkin syytä tutustua tarkasti.

Hauki, mikä on lahnan kanssa kaverikuvassa, meni lahjoituksena Hilman perheelle. Myrskyllä taisi olla melkoisen kiva torstaipäivä.

Niin minullakin. Tähän lopuun sopisi kuunneltavaksi Nina Simonen biisi Feeling Good. Biisi on mielestäni aika keväinen/kesäinen vaikka nyt syksy onkin. Sanat kuulostavat kauniilta. Ja kaikki se mikä huokuu niiden takaa. Ja se Ninan voimakas ääni. Jokainen voi youtubesta sen etsiä jos ei ole aiemmin kuullut sitä. En viitsi mitään musalinkkiä laittaa, sillä kissablogihan tämä kuitenkin on. Vaikka useasti aiheen vierestä meneekin! Elämän pienistä hetkistä täytyy osata nauttia ja iloita. Näkihän sen tällä viikollakin. Keskiviikkona raavit sitä koiranp@$*aa kengänpohjasta, seuraavana päivänä elämä hymyilee hetken aikaa. Onkohan ennenaikaista toivottaa hyvää viikonloppua?
No, viikonloppuja kuitenkin!