KENTin valkoinen tiikeri

Aamuisin nousen vikkelään ylös, laitan puuron hautumaan ja kahvin tippumaan. Ja sen jälkeen minulle tulee aina kiirus pedata sänky. Useasti käy niin että Myrsky tulee sisälle kun nousen ylös.
Nyt syksyllä se ei suinkaan ulkoile koko yötä. Esimerkiksi tiistaina kissa nukkui osan yötä sängyssä ja viiden aikaan se meni ulos. Järjestys arkiaamuisin on tämä: Herättyäni ja sängyn pedattuani seitsemän jälkeen huutelen pihalle ja yleensä juoksujalkaa sisälle tulee kissa. Ensin silittelen sitä ja kyselelen kuulumiset. Sen jälkeen se käväisee keittiössä (jääkaapista saattaa löytyä sille pieni herkkupala). Tämän jälkeen se käy omalla ruokakupillaan. Minä syön aamupalaa keittiön pöydän ääressä ja kissa hiipii ohitseni sänkyyn. Se hyppää leipomaan punaiselle fleece-peitolle.

Joskus sänkyyn ennen Myrskyä on ennättänyt Kentin valkoinen tiikeri. Ai mikä Kent? Se Ruotsin suomalaisin bändi. Aina olen Kentiä diggaillut, pidän enemmän vanhemmasta tuotannosta kuin tämänpäiväisestä. Vanhemmissa levyissä on mielestäni se oikea Kent soundi. Mikäpä siinä ruotsalaisessa bändissä sitten viehättää? Se on se soundi, sekä sanoitukset. Sanoitukset, mitkä jäävät hieman mystisiksi. Kaikkea en kouluruotsin taidoillani kykene ymmärtämään, ehkäpä siinä on osa viehätyksestä. Myönnän, että olen kuunnellut levyjä ruotsi-suomi sanakirja käsissäni. Toinen hyvä vaihtoehto käännösavuksi on netistä löytyvä ilmainensanakirja.fi. Kentin pojat eivät juuri selittele sanoituksiaan, joten tulkinta on vapaa.

Levyn Vapen & Ammunition (levyn nimi parodioi jenkkien Guns and Ammo -lehteä) kannessa esiintyy valkoinen tiikeri.

Levyn kansikuvasta juontaakin tämä nimitys Kentin valkoinen tiikeri. Eräänä jouluna toivoin lahjaksi valkoista tiikeriä. Odotin saavani semmoisen pienikokoisen minkä voi ripustaa vaikkapa laukkuun tai auton (siis sen urheiluauton mitä en omista) sisäpeiliin, kuten Kentin videossa Dom Andra on tehty. Yllätys olikin melkoinen, paketista löytyi suurensuuri sisustustiikeri. Sittemmin tiikeri on saanut kaulaansa oman talutushihnan. Sisustuskissasta onkin tullut kylässä käyneiden lasten suosikki. Tiikeriä on niin kiva vetää perässään, ja se on niin suuri!

Vilma-kissakin oli hieman hämillään jouluna kun se kuoritui lahjapaketista. Mutta rohkeasti Vilma teki tiikeriin tuttavuutta.

Jouluna 2007

Ei se niin pelottava sittenkään ollut, vaikka suuri olikin.

Siellä ruudun takana varmaan ajatellaan että hohoijaa. Onpa täällä tyhmät jutut...
Ei voi mitään.
Kissoista tykätään. Aina.
Ja Kentiä kuunnellaan.
Aina joskus, silloin tällöin.