Aamun houkuttelevin kolli

Myrsky on tykästynyt kuistilla oleviin kahteen tuoliin. Niissä on hyvä ottaa päikkäreitä ja nokosia, yöunetkin maistuvat. Tuolit ovat alunperin Myrskyn oikeasta kodista. Perheen uuteen kotiin ei mahtunut kaikkia huonekaluja, joten tänne tuli jokunen huonekalu lahjoituksena. Tuolit tulivat tänne jo ennen kissaa. Olikohan niihin tarttunut vanhan kodin tuttua ominaistuoksua? Vai olivat ne kissan lempituoleja jo silloin? Tiedä sitä sitten. Kissa viihtyy tuoleissa. Tosin toisessa paremmin kuin toisessa. Mutta toinenkin kelpaa, jos vakkarituolille on unohtunut vaatteita. Yöllä kissa tuli sisälle, ja nukkui kuistilla aamuun asti. Menin hakemaan aamun lehteä postilaatikosta, ja minua odotti kuistilla tämmöinen näky:

Mulla oli kuule raskas yö pihalla.

Oli kuule hurjaa meininkiä.

Tule hetkeksi pitämään mua hyvänä.

Pakko oli tuommoisen kollin eteen langeta ja hetken aikaa sitä silitellä. Hain lehden postilaatikosta, takaisin palattuani halusi kolli jo ulos.

Hupsis, kuinka tässä näin kävinkään, tämä olikin jo sadas postaus, oho. Voisinko sanoa että jonkinmoinen merkkipaalu. Joku on ollut ahkera.*taputtaa itseään olkapäälle*