Päiväkahvilla karhukoiran kopissa

Käväisin tänään adventtina tervehtimässä kahta karhukoiraa. Jalo tuli oikein iloiseksi siitä että tulin käymään hänen tarhassaan. Harvoin vieraat tarhaan asti tulevat. Pyörähtävät vain pihalla tai tulevat verkon taakse lähemmäs katsomaan, ehkä rapsuttavatkin. Kyselin kuulumiset ja yhdessä katseltiin mitä kaikkea koiratarhassa olikaan tapahtunut. Tarhassa on yksi korkea kanto, ja sitä oli hieman pureskeltu sitten edellisen käynnin. Komea luukokoelmakin Jalolla oli, sekä monia puhkikaluttuja hirvenkalloja.

Karhukoira tuli iloiseksi vierailusta.

Jalon koppi on piharakennuksen yhteydessä, ja koppi on kaksiosainen. Ikkunakin sieltä löytyy. Ikkunallisessa osassa on lattialämmitys (respect!) joten koiralle ei tule tulipalopakkasilla kylmä. Talvella ulkokoirilla on ongelmana vesikuppien jäätyminen. Siihenkin löytyy ratkaisu, eräs valmistaja tekee lämmitettäviä vesikuppejakin mitkä pysyvät sulina. Jalolla ei semmoista ylellisyyttä kuitenkaan ole.

Sitä kahvia jäin kaipaamaan, joten kurkkasin koppiin että olisiko Jalo keittänyt sinne kahvin.

Löytyykö sitä sumppia?

Ei ollut kahvitarjoilua kopissa, mutta lämpimämpää kuin ulkona siellä oli. Ja yllättävän valoisaa.
Poikkesin vielä naapuritarhassakin. Siellä asuu Arttu. Artulla on ikää kunnioitettavat kolmetoista (ja puoli) vuotta. Arttu on jo pari vuotta ollut hirvihommista eläkkeellä.

Kopilla on loistava sijainti, näkymät ovat hyvät moneen suuntaan.

Artulla ei ole lämmitystä kopissa, mutta eläkeläisellä on talvisin pakkasraja. Kun mittari painuu riittävästi miinukselle, se pääsee yöksi sisälle nukkumaan. Ja halutessaan nojatuoliin. Artullakaan ei ollut minulle kahvia tarjota. Ja mitäpä minä näistä koirakopeista höpisen? Miksi piti ottaa tämmöinen guided-koirankoppi-tour?
No sen vuoksi, koska suunnitelmissa on sijaiskodin pihalle *kissankoppi.*
Koppi on vielä mietintävaiheessa. Tai on ollut jo tovin. Sen mahdollinen sijoituspaikka tuottaa päänvaivaa. Ja samaten sen suuri musta kollikissa mikä siellä taas pyörii...