 |
| Vilppu jouluna joskus 1990-luvulla. |
Nykyään äitini aloittaa jouluun valmistautumisen jo joulukuun alussa. Hän haluaa että joulukuusi hankitaan hyvissä ajoin, kuusi tuodaan sisälle ja koristellaan. Tämä tapahtuu yleensä itsenäisyyspäivän kieppeillä. Tai viimeistään sitten kun isäni saa hommattua kotiin kuusen. Kuusesta pääsee tällä tavoin nauttimaan pidempään. (Toisaalta sen voi myös heivata heti joulun jälkeen pihalle.) Kuusesta leviää kotiin hyvä tuoksu.
 |
| Vilma tarkkailee tilannetta ikkunalaudalta. On vuosi 2011. |
Vilmakin pitää joulukuusesta. Joulukuusen jalasta on kiva käydä juomassa vettä. Ja koristeet ne vasta ihania ovatkin. Vilman joulukoristeet kyllä pyörivät lattialla ja ne saavat välillä kyytiä. Tietääkseni kissa ei ole kuuseen kiivennyt.
 |
| (Edelleen vuosi 2011) |
Tänään 8. joulukuuta vietetään Jean Sibeliuksen ja suomalaisen musiikin päivää. Tänä vuonna Sibeliuksen päivä on merkitty kalenteriin. Aiempina vuosina sisäministeriö on suosittanut erikseen liputusta. Nyt siis ensimmäistä kertaa on virallinen liputuspäivä. Tänään on myös eräs toinen juhlapäivä. Hyvää syntymäpäivää rakkaalle äidilleni♥
Jep, joulukuusi on joulun parhaita juttuja - yksinkertaisen kaunis, tuoksuva ja hiljainen:D. Lapsuudenkodissani kissat ottivat kuusesta koko ilon irti, repivät koristeita, riipivät neulasia, piilottelivat kuusen alla, metsästivät mikroskooppisen pieniä kuusimönkiäisiä ja "kapsahtivat katajaan":). Muistan Jepen tehneen kokospurtin aivan latvaan saakka. Vilppu näyttää muuten hyvin samanoloiselta kuin meidän Jeppe. Voi Jeppe-kultaa!
VastaaPoistaKuusen lisäksi kissoja kiehtoivat jouluseimi ja olkipukki. Aikoinaan 60-luvulla katolisten sisarten joulumyyjäisistä hankittua seimeä päivitettiin villaisilla lampailla. Otto arvosti aitoa asiaa ja jouluaamuun mennessä seimessä oli käynyt hurja teurastus. Jäljellä oli revityt, vanuuntuneet lampaanraadot, joita Otto ei voinut vastustaa. Lampaat oli pakko evakuoida. Samoin olkipukki ja pukin kuonoon pistetyt vihneet olivat Oton kuolaavan rakkauden kohteena. (Olkipukki muistutti Gävlen surullisenkuuluisaa olkipukkia, oli vain pienempi kooltaan:) Vihnepukilla ei lopulta ollut kuonossaan vihneen vihnettä ja olkinen kroppakin alkoi vähitellen haiskahtaa. Vihnepukki laitettiin kaappiin kuivumaan ja vetäytymään. Pukki kantaa taisteluarpia edelleen ja on tätä nykyä arvokas muisto ihanasta Otto-kissasta.
Lampaanteurastusta! Kuusen riipimistä! Koristeiden tuhoamista! Ja olkipukkia lytätty kuonoon! Missä se oli se joulurauha:D
VastaaPoistaSiis ihania muistoja, jouluista rakkaiden kissojen kanssa. Kiitos kun kerroit menneistä jouluistasi. Hymyillen täällä luin juttujasi.