Katoavaista

Kaikki lienee katoavaista. Tällä hetkellä listalla ovat ainakin menneen talven lumi. Lumen perään ei varmaan ihmeemmin kukaan ikävöi. Sillä sitähän saadaan lisää, ehkä vielä tänä keväänä, viimeistään syksyn jälkeen. Uuden lumen sataminen maahan on enemmän kuin todennäköistä.

Katoavat asiat -listalta löytyy myös keinu. Sijaiskodin pihalla on pihakeinu. Se on saanut purkutuomion jo vuosia sitten. Pihalla se kuitenkin edelleen nököttää. Siinä kiipeilevät oravat sekä kissa.

Mikäpä siinä. Sieltä näkee kauas. Kissan painon se kestää. Keinu ei ole enää pelastettavissa, se on aivan laho. Istuinosakin on tipahtanut pois. Olen siinä pari kertaa kuitenkin keinunut. Nyt se ei ole enää turvallista. Ehkä se jollain tapaa saadaan tänä vuonna pihalta katoamaan.

Valitettavasti keinu ei tee katoamistemppua, vaan henkilökunnan on itse ryhdyttävä tuumasta toimeen. Sorkkarauta käteen ja katkaisusirkkeli käyntiin. Keinun perään ei varmaan kukaan surkuttele. Oravilla ja kissalla riittää puita missä kiipeillä ja tähystellä.

Mikä lieneekään herkimmin katoava asia? Se on varmasti onni. Jos sen kadottaa, sitä ei kannata alkaa etsimään. Se tulee luokse silloin kun lopettaa sen etsimisen.

Vaikka asioita katoaa, tulee jotain niiden tilalle. Yhtään lukijaa blogi ei ole vielä kadottanut, päinvastoin: Tervetuloa mukaan kotikammari sekä Elina ja kissalapset!

Translation: Vanishing Things.