Hankikanto

Tänään olikin vallan loistava päivä. Auringonvalon suhteen, heti aamusta. Öinen pakkanen oli jäädyttänyt lumihanget, ja hanki kantoi kissaa. Toisin kuin keskiviikkona. Silloin upposimme molemmat. Sain päähänpiston kun kävin Parolan asemalla. Sieltä eksyin tänne ja siellä neuvottiin tuomaan sireeninoksia sisälle lämpimään. Oksien luvattiin viheriöivän parissa viikossa.

Muistin sitten pihan vanhan sireenipuskan mikä katkesi lumikuorman alla, siitä voisin surutta katkoa oksia sisälle.

Voi pojat, kylläpä häikäisee! Tarvitaankos täällä apua?

Tuumasta toimeen. Lapio käteen, ja kissa lähti mukaan apumieheksi.

Hei kuule, odota vähän! Mun maha ottaa kiinni!

Tarkemmin ajatellen...

...hae sinä vaan ne oksat.. koska...

...mulla jäi ne lumikengät kuistille...

Sain katkottua oksia, niissä olikin jo pienet pulleat silmut. Kissan mielestä oksia haettiin sitä varten että niillä voisi leikkiä:

Yes! Let´s play!

Kissan pettymykseksi vein oksat sisälle, ja ne näyttävät hyvältä. Ja viikon kuluttua vielä paremmilta. Muistan että isoäitini toi keväisin ennen pääsiäistä sisälle koivunoksia, jotta niihin tulisi hiirenkorvat. Minä koitan nyt näitä sireeninoksia, tämä oli ihan uutta minulle.

Aurinkoisen keväistä viikonloppua kaikille!

Translation: Walking on Snow.