Joku tai jokin veti kissaa illalla pihalle, sateesta huolimatta. Yksi maatepano yritys oli jo takana, mutta vielä piti päästä pihalle. Vihdoin Myrsky tuli puolenyön huitteissa sisälle. Turkki märkänä. Ja sänkyyn. Jalkopäähän. Hieman oli vaikeaa nukkua. Ensimmäisen tunnin torkuin, säpsähtäen hereille aivan pienestä. Ja kainaloonkin se tunki itsensä. Olen itse kovin herkkäuninen, mutta onnistuimme viettämään yön yhdessä:)
Aamulla herätyskello herätti. Säpsähdin ja yritin vaientaa sen mahdollisimman pian.
Kissa ei ollut moksiskaan ja vietin herkkiä hetkiä sen kanssa muutaman kallisarvoisen minuutin ajan. Pokkarikamerankin onnistuin kaivamaan esiin. Kuvat olivat aivan surkeita valon vähyyden takia, ja päätin nousta ylös ja laittaa valot.
 |
| Tyytyväinen kolli. Olin ilmeisesti hyvää seuraa sängyssä. |
Ei niin millään olisi raaskinut kissan vierestä nousta ylös puuronkeittoon ja suihkuun. Työpäivä kuitenkin odotti.
 |
| Ole tässä vielä pieni hetki, jooko? |
Onnellinen on semmoinen ihminen kuka saa kiireettä herätä aamulla kissan kanssa. Itseasiassa se on melkoista onnenkauppaa että semmoinen pääsee tapahtumaan. Jos alkaisi tekemään todennäköisyyslaskemia niistä kerroista että:
a. Kissa on yötä sisällä
b. Sinulla on vapaa-aamu
c. Kissa nukkuu yön sängyssä kanssasi
Olisivat prosentit aika surkeita. Ainakin tässä minun ja Myrskyn suhteessa. Joten en halua tehdä laskelmia. Enkä osaisikaan, joten parempi vain nauttia näistä hetkistä. Kirjoittaa ja kuvata ne tänne. Jotta voi sitten joskus myöhemmin muistella niitä.
Niin. Se salainen ase. Talossa on puu- ja sähkölämmitys. Pattereita ei milllään vielä haluaisi laittaa päälle, ja makuuhuoneessa on vain pieni kamiina, mikä ei varaa lämpöä. Illalla laitoin kuumavesipullon peiton alle. Ettei tulisi yöllä kylmä.
 |
| Salainen ase. |
Jo vuosia, vuosia sitten toivoin joululahjaksi kuumavesipulloa, ja viimein Helsingin Forumin EA-kaupasta löytyi sellainen. Nykyään kaikki Instrut myyvät niitä. Olen itse semmoinen vilukissa. Jo nyt nukun villasukat jalassa! Tuntuiko kuumavesipullon lämpö peiton läpi ja lämmittikö se kissaa, oliko se mikä piti kissan koko yön sängyssä? Vai olinko se minä?
Toivotaan teille monia yhteisiä öitä :) !
VastaaPoistaIhanat kuvat ja kirjoitus! Kyllä kaikilla karvaisilla kavereilla on hetkensä, milloin haluaa läheisyyttä. Ne on sitten ihania hetkiä ne.
VastaaPoistaOnneksi teen töitä kotoa käsin, niinpä saan nauttia joka-aamuisista pusurituaaleista à la Ransu, kiireettä. Se ei vietä öitä ulkona vaan sisällä, ja aamuun mennessä on tunkenut itsensä sänkyyn päivystämään pienintä liikahdustani. Sitten se tunkee itsensä nenäni eteen, ottaa tassulla kiinni poskestani ja alkaa nuolla nenää.
Herätyskelloa ei siis tarvita.
Naukulan Mamma: Minäkin toivon että niitä yhteisiä öitä tulisi vielä monia.
VastaaPoistaSaila: Sinulla on aivan ihana herätys. Kissan tassu poskella ja pusuja rakkaalta karvakaverilta. Ja vieläpä kiireettä! Teillä kaikilla, jopa sinullakin, taitaa olla kissanpäivät siellä kotosalla:)