Ihanat kissat ja suloiset kissanpennut odottavat hyvää kotia!

Poikkesin lauantaina Mustissa ja Mirrissä. Liikkeessä oli jonkinlaiset kissanpäivät, eikun jonkunmoiset kampanjasysteemit. Perjantaina myymälässä olisi ollut näytillä Maine Coon kissoja. Ja  nehän ovat semmoisia jättikokoisia kehruukoneita! Harmi vaan että en perjantaina ehtinyt paikalle tutustumaan näyttäviin kissoihin. Lauantaina liikkeessä oli Eläinsuojeluyhdistyksen ihmisiä kertomassa yhdistyksen toiminnasta. Ja mukana heillä oli kaksi pientä luovutusikäistä kissanpentua. Suloisia. Ja hieman pelokkaita. Niitä ilmiselvästi jännitti tilanne. Juttelin näiden kissaihmisten kanssa, toinen heistä oli iloiseksi yllätyksekseni tyttö joka oli kesätöissä pieneläinklinikalla. Samaiselta tytöltä sain hyviä neuvoja ja vinkkejä silloin punkkihäädön laittamiseen. Nyt kyselin raivotautirokotteen voimassaoloajasta.

Nämä ja monet muut kaipaavat kotia.

Toinen ihmisistä huomasi jutustelumme ja haistoi heti sen että olen kissaihminen. Kerroinkin että minulla on sijaiskissa kotona. Hän kysyi olisiko minulla mahdollisuutta ottaa lisää kissoja sijoitukseen.
Ei. Sanoin heti. En ota enempää huollettavia. Olen lupautunut huolehtimaan Myrskystä. Myrsky saa olla kunkku. Sitten kun Myrsky muuttaa takaisin omaan kotiinsa, (olen sen jo päättänyt), otan aivan oman kissan. 
Myrsky on niin helppo tapaus. Aikuinen, sosiaalinen, itsenäinen, ystävällinen, eikä sillä ole terveyden kanssa ongelmia. Myrsky on mukava. Sanalla sanoen huippukissa. Sitä mieltä Myrskyn omistajakin on.  Eläinsuojeluyhdistyksen nainen yritti sanoa että siitä varmaan tulee sinun kissasi. Ei tule. Omistajuus ei tule vaihtumaan! Omistaja ei luovu siitä. Tottakai ottaisin Myrskyn omakseni jos semmoista tarjottaisiin. Sehän on selvä. Tähän touhuun kun ryhdyin, tiesin, että omistaja ei halua luopua kissasta. Tämä on vain väliaikainen järjestely. Piste.