Isäni kysyi minulta kun Myrsky oli tullut taloon että onko se miten kova leikkimään? Tavallaan kyllä, oli vastaukseni. Se vaan tuppaa itse hankkimaan semmoisia leikkikaluja mitkä ovat kovin lyhytikäisiä ja mitkä se leikkii loppuun. Eli syö suihinsa. Niitä hiiriä ja päästäisiä ja muita siimahäntiä. (Siis niitä potentiaalisia matojen isäntiä.) Viime viikolla ostin kissalle huiskan, mikä ei herättänyt mielenkiintoa heti ensikättelyssä. Mutta huiska osoittautui sadepäivän pelastukseksi. Kissa kun alkoi olemaan riittävän turhautunut sadekeleihin, huiska oli hyvä ajanviete.
 |
| Mä niinkuin leikin tällä huiskalla. |
Vai olivatko ne Reinot kissan mielenkiinnon kohteena, tiedä sitä sitten. Kenkäfettariksihan kissa on osoittautunut.
Lauantaina sillä oli leikkikaveri mikä piti ääntä. Piip piip sanoi se päästäinen. Ja jonnekin se katosi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Sijaiskoti kiittää kommentistasi!