Se on se soossi

Illalla kissa tuli jalkopäähän nukkumaan<3 Yöllä kahden jälkeen se lähti ulos.
Aamulla huutelin kissaa. Kutsuin sitä ulkoa. Kutsuin sitä yläkerrasta. Ja kävin katsomassa. Ei näkynyt. Aloin jo huolestumaan, minnehän se on mennyt? Herätyskellokin oli soinut hieman aikaisemmin, jotta ehtisin hieman herkistellä(!) kissan kanssa ennen töihin lähtöä. Ja antamaan loput eilisestä purkkiruoasta sille. Ja sitten sitä ei näy eikä kuulu. Olin jo luovuttamassa. Sitten se tulee juosten ja komentaen, lujahtaen ovenraosta sisälle. Kiva kun tulit! Sanoin sille. Ja tarjosin loput pöperöt. Kania ja lintua, luki purkin kyljessä. Mukana kastike. Jotkut kissan säilykeruoat tuoksuvat herkulliselle, JOS itsellä sattuu olemään nälkä. Mutta ei heti aamutuimaan. Aamulla heti ensimmäiseksi ei tee mieli alkaa lappamaan lihaa sisuksiin. Kissa kävi ruoan kimppuun. Mahdoton latkiminen kuului. Se oli se soossi mikä oli hyvää. Sattumat, mitkä olivat aika isoja, se jätti väliin. Eilen lautanen kyllä tyhjeni.

Ensin syödään kastike.

Olen huomannut että Vilmalla on samankaltainen taktiikka. Kävin ruokkimassa sitä vuodenvaihteessa kun isä joutui yllättäen sairaalaan. Ja äiti oli mukana, Vilma oli talonvahtina itsekseen. (Kiitokset vaan TAYS:n tehovalvonnan henkilökunnalle erittäin hyvästä hoidosta. Jos tämmöinen sivuhuomatus sallitaan. Isä pääsi takaisin kotiin äidin ja kissan luokse.)
Ohjeena oli antaa Vilmalle yöksi erästä purkkiruokaa. Vilmallekin maistui. Se kastike. Noinkohan menee hyvä ruoka hukkaan, ajattelin. Vilma oli kuitenkin yön aikana syönyt ne sattumat. Se on siis se soossi.

Soossi on hyvää, ellei parasta.

 

Myrsky lähti takaisin pihalle. Odotin että se olisi jäänyt sisälle sänkyyn. Jotain mielenkiintoista pihalla ilmeisesti oli. Saa nähdä kelpaako sille päivän aikana ne sattumat sieltä soossin seasta. Olen luottavainen siihen että lautanen tyhjenee.