"No nyt se tulee!" Ilmoitin isovanhemmilleni. Kissa hyppäsi kuistin katolle ja tuli
Näyttää siltä että kissa olisi pakenemassa paikalta, mutta ei. Myrsky laittoi parastaan: Kissa pyöri jaloissa, puski, kiehnäsi ja kehräsi. Isovanhempani olivat haltioissaan. Minä olin ylpeä sijaiskissastani ja sen sosiaalisuudesta.
Isoäidilläni oli lapsena kissa. Siellä Karjalassa. Kissa jäi kotitalon pihalle kun tuli evakkoon lähtö. Lehmät sen sijaan otettiin mukaan. Tarkoituksena oli palata evakosta, ja kyllähän kissa nyt hetken aikaa itsekseen pärjäisi. Kuppi maitoa jätettiin rappusille. Takaisin ei kuitenkaan enää päästy palaamaan.
Translation: Surprise Visitors.
On ollut vaikeita paikkoja, jättää talot ja omaisuudet ja vieläpä lemmikkejäkin. Tulee pala kurkkuun kun vain ajatteleekin asiaa.
VastaaPoistaSanopa muuta. Evakkoon lähtö on ollut kova paikka monelle suomalaiselle. Ja tuolloin otettiin mukaan se mikä kyettiin. Hyötyeläimet tietysti painoivat vaakassa enemmän kuin lemmikit. Tuskin tuohon aikaan on mitään kissankuljetuslaatikoita edes olikaan olemassa.
PoistaSamalla tavalla joutui minun anoppini aikoinaan jättämään kissansa Karjalaan - he tosin palasivat, mutta ei ollut kisua enää siellä odottamassa. No, toisen kerran kun sitten lopullisesti lähtivät, ei jätettäviä ollut.
VastaaPoistaMyrskystä on syytä ollakin ylpeä - seuralliset kissat ovat harvassa - meidän Viiru lukeutuu näihin seurallisiin, mutta kaikki muut lähipiirissä olevat luikkivat pakoon heti, kun haistavatkin vieraita;)
Kohtalotovereita ovat siis anoppisi ja isoäitini. Kauhea paikka se on ollut. Mitä jos tänä päivänä kävisi niin? En edes halua ajatella.
PoistaJa kyllä minä ylpeä kissasta olenkin:)
Nuo evakkotarinat ovat aina niin koskettavia.
VastaaPoistaVoi Myrskyä, hieno isäntä(tiikeri) sielläkin!
Isoäitini on kerran Karjalassa käynyt, parikymmentä vuotta sitten. Mitään ei ollut jäljellä. Kotitalon paikan hän tunnisti suuresta kuusesta ja perunakellarista.
PoistaOnnea on suvereeni isäntäkissa!
On varmasti ollut kauhea paikka jättää koti ikuisiksi ajoiksi ja lemmikit myös. Vaikka evakot muuttivatkin vain Suomen sisällä, niin kulttuuri eri maakunnissa on ollut erilainen.
VastaaPoistaAivan varmasti kamalaa. Jättää koti. Ja ne lemmikit.
PoistaMukavia vieraita teillä on käynyt! Ja hyvä että Myrskykin ilmaantui paikalle ;)
VastaaPoistaKurja kohtalo oli karjalaiskissoillakin niihin aikoihin... Kaikin puolin onneton tilanne jokaiselle osalliselle!
Onneksi Myrsky ymmärsi ilmaantua paikalle, olen siitä iloinen. Eivät joutuneet isovanhempani pettymään. Toivottavasti kukaan ei enää joudu evakkoon lähtemään.
PoistaEivat ole mukavia nuo evakkoreissut:)
VastaaPoistaOikeassa olet.
PoistaMinunkin sukujuureni ovat osittain Karjalassa, ankaraa on ollut elämä...
VastaaPoistaTodellakin. Minun molemmat mummini ovat Karjalasta, isäni äitiä en ikinä tavannutkaan.
PoistaMahtava isäntäasento Myrskyllä :)
VastaaPoistaEvakkotarinat ovat niin koskettavia, mun äitini mummu kun lähti niin sai mukaansa vain lasten tekemät äitienpäiväkortit.
Voi hyvänen aika, vain äitienpäiväkortit... Hiljaiseksi vetää.
PoistaMyrsky on niin isäntää :) Vanha ystäväni, nyt jo edesmennyt oli lähtenyt evakkoon kaksi kertaa, sellainen jättää syvät traumat. Sydän särkyy jo ajatuksesta, että olisi pakko lähteä eikä voisi ottaa kissaa mukaan. Onneksi ne ovat hyviä selviytymään.
VastaaPoistaVieraat täytyy ottaa lämpimästi vastaan. Näitä evakkotarinoita löytyy monelta. Koskettavia ovat jokainen niistä.
PoistaKyllä tossa kuvassa näkyy oiva seuramies ♥ :)
VastaaPoistaMun isä on ollut evakkolapsi ja vaikka aihe harvoin nousee keskustelun aiheeksi, on aika selvä että tilanne on ollut vaikea vaan se on opettanut ja kasvattanut.
Seuramies ja hurmuripoika ♥
PoistaOnhan sitä olemassa sananlasku: Se mikä ei tapa, vahvistaa... Paikkaansa pitävyydestä tosin voimme olla monta eri mieltä.
Onpas sulla, Myrsky, mukavat isovanhemmat. Hianoo, että sä tuotat iloo niin monelle, niin meille ku omalle suvulles. Sä oot hiano miäskissa. Joo.
VastaaPoistaJoo, mä olen onnekas. Ja isovanhemmat ovat onnekkaita. Aikas hyvin ovat asiat.
PoistaVarmasti haikeita muistoja isoäidilläsi Karjalaan liittyen. Niin voi kuvitella, miten mieleen on piirtynyt se oma rakas kissa tuvan rappusilla odottamassa isäntäväkeä kotiin. Onneksi elämme nykyään rauhan aikakautta, vaikka sitä joskus pitääkin liiaksi itsestäänselvyytenä.
VastaaPoistaIhan totta. Ja ei näistä tapahtumista loppupelissä niin kauhean kauan aikaa ole kulunut...
PoistaMyrskyllä on vaikuttava näyttämölle tulo, tai siis hyppy (ja kolina). Hänellä siis on draaman tajua?
VastaaPoistaRiipaiseva tuo isoäitisi muisto Karjalasta ja kissasta, joka oli pakko jättää sinne.