Mörköjä ja punkkeja

Viime viikolla kun kävin illalla eräänä iltana kutsumassa ovenraosta kissaa sisälle, lujahti patiolta joku karvainen nelijalkainen äänettömästi yön pimeyteen. Myrsky oli aivan siinä lähettyvillä. Se taisi olla joku mörkö mikä mikä oli eksynyt sijaiskodin pihalle. Ainakin Myrskyn olemuksesta päätellen. Selkäkarvat olivat pystyssä ja häntä pörhöllään. Vieras kissa oli syysillan pimeydessä hiipinyt pihalle.

Grr... Se oli se mörkö

Henkilökunta on antanut tunkeilijalle nimityksen mörkö. Sen verran pelottava ja vakuuttava on sen olemus. Samainen mörkö vierailee aina silloin tällöin sijaiskodin pihalla. Huhtikuussa Myrsky lauloi kilpaa sen kanssa.

Onneksi pelottelin sen pois.

Myös kesällä samainen mörkö hiippaili pihalla, se ilmestyi hiljaa piharakennuksen takaa. Kuin aave. Se oli sijaiskodin ruohonleikkurin kokoinen. (Tai ainakin melkein.) Varmasti kahdeksankiloinen. Myrsky tekee parhaansa puolustaessaan reviiriään. Mörkö ei ole jokaviikkoinen vieras, ja hyvä niin.

Onneksi mörköjä pääsee pakoon sisätiloihin. Ja sijaismamma on kova tyttö huutamaan ja pelottelemaan möröt pois tontilta.

Nyt voisi vaikka hetkeksi mennä sisälle.

Aivan kaikkivoipainen tunkeilijoita vastaan ei sijaismamma kuitenkaan ole. Eilen kun tulin metsältä oli punkki pureutunut ihooni. Se oli luikerrellut takkini kaula-aukosta sisälle ja jännittävien ja pulssia nostattavien hetkien vuoksi en ollut tuntenut sen kävelyä ihollani. (Kerrottakoon tähän että en viikonloppuna päässyt näkemään eläviä hirviä, ainoastaan elottomia.) Punkki saatiin poistettua, eikä se ollut vielä päässyt imemään verta. Tiukasti se kuitenkin oli kiinni. Täytyy nyt tarkkailla puremakohtaa, tuleeko siihen ihomuutoksia. Jos tulee, on mentävä lääkäriin hakemaan antibioottikuuri. Kissalla ei punkkeja ole ollut aikoihin, vaikka viime viikolla toinen iltapäivälehdistä otsikoikin tyylin: "Pahin punkkikausi vasta tulossa."

Hyvää alkanutta viikkoa kaikille!

Translation: The Fight Against Bugs And Mites.