Pupupaisti

Eli asioita, mitkä laittavat suhteen koetukselle

Varoitus: Postaus sisältää kuvia, mitkä eivät sovellu herkkähermoisille!

Tänään oli mitä kaunein syyspäivä. Viime viikolla ajattelin jo laittaa rullaluistimeni nurkkaan pölyttymään ja kevättä odottamaan. Viime viikolla petyin kovasti, koska sade yllätti minut kesken lenkin. Tällä viikolla oli tarkoitus antaa kropan levätä, sillä kuntosalinikin on kiinni tämän viikon. Siellä on lattiaremontti. (Naisten salille pääsisi, mutta siellä ei ole riittävästi vastusta meikäläiselle.) Kaunis keli yllytti minut kuitenkin lähtemään lenkille.

Ylläolevan kuvan otin kissasta kun tulin kotiin. Myrsky nautiskeli syyspäivästä. Sijaiskodin henkilökunta päätti juoda iltapäiväkahvit. Kahvin jälkeen täytin juomapulloni, vaihdoin lenkkivaatteet ja laitoin polvi- ja rannesuojat. Olin jo kovalla tohinalla lähdössä ulos, kun kissa tulee kuistille raahaten saalista suussaan. Polleana kuin mikä.

Tätä minä olen koko kesän pelännyt. Tämä on ollut odotettavissa. Tämä on koettu ennenkin, mutta tähän ei pysty pelkällä olankohautuksella suhtautumaan.

Kissan eteneminen saaliin kanssa pysäytettiin eteiseen. Ovet suljettiin. Sisälle ei sitä kannattaisi viedä. Seuraavaksi vuorossa oli kehujen antaminen. Uskomattoman upea saavutus. Ihan mielettämän hieno juttu. Noin suuri rusakonpoika.

Kehut kissa sai, sehän oli selvä. Ne eivät ehkä suoraan sydämestä tulleet, mutta kehut oli ansaittu. Ja tottakai multimediaviestin laitoin lähipiirilleni. Veljenpoikani oli ihmeissään, ja veljeltäni tuli viesti: OHO! On se äijä!

(Se oli poikapupu, katsoin hännän alle.)

Äijä hyvinkin. Ja suuri metsästäjä. Itse en ole jänistä ampunut. Sen tiedän ettei pitkäkorvaa kannata paljain käsin koskea. Varsinkin jos on yhtä allerginen kuin minä. Yhtä rusakkoa olen päässyt nylkemään, ja voi pojat kuinka iho kutisi. Ja karvaa siitä lähti ihan mielettömästi. Mutta palataan tähän Myrskyn pupuun.

Hei! Minne se joutui?

Hetken aikaa saalista ihasteltiin kuistilla mutta päätettiin siirtää se pihalle. Myrsky oli vielä kovasti täpinöissään. Se ei tajunnut minne saalis siirrettiin. Nostin kissan syliini ja vein sen saaliin luokse syreenipensaan alle. Myrskyhän ei ole mikään sylikissa, ja nyt tämänkaltaisen jahdin jälkeen vielä vähemmän. Kissa alkoi käsissäni rimpuilemaan ja kynsimään, mutta ei hätää: Minulla oli ne rannesuojat.

Lenkille pääsin sitten lopulta lähtemään. Ei oikein henki kulkenut. Ja rintaa puristi. Olisikohan flunssa tulossa vai oliko se vastatuuli mikä painoi. (Tai sitten se oli tämä juttu.) Kolmen vartin jälkeen alkoi vihdoin kunnolla rullaamaan. Pääkoppaa oli tuuletettu riittävästi. Pitkillä lenkeillä (arviosta sanoisin että matkaa tulee taitettua 20 km) saa tuuletettua pääkoppaa ihan mukavasti. Nuo pitkät lenkit ovat meikäläisen pääntyhjennyskeinoja. Kotiin palatessa tarkistin tilanteen. Rusakonpoika oli edelleen syreenipensaan alla. Ja Myrsky vahdissa.

Tein itselleni palautusjuoman ja söin hiilareita pizzan muodossa. Mietin, että mikähän voisi olla sijaiskodin viinisuositus jänisriistan kanssa nautittavaksi. Hyvä ehdokas oli Argentiinalainen Nieto Senetiner Reserva Malbec. Se nyt sattui kaapista löytymään. Viinitietoutta ei täältä juuri löydy. Lasillinen sitä siis.

Nyt kissa nukkuu sängyssä kerälle käpertyneenä. Minulla riittää tässä sulateltavaa. Mahdollisiin kommenteihin vastaan sitten huomenna.

Translation: R.I.P. Bunny Boy.