Eilisten tapahtumien johdosta sijaiskodissa olemme edelleen hieman poissa tolaltamme. Ei pelkästään henkilökunta. Myös kissakin. Illalla kissa lähti ulos, ja se jäi passiin saaliin lähistölle. Sitä täytyi ilmiselvästi vartioida. Kissa pysyi koko yön ulkona. Puoli neljän aikaan kävin pihalla, Myrsky oli edelleen samoissa asemissa. Sisälle sitä ei kiinnostanut tulla. Jouduin nukkumaan ilman unikaveria.
Aamulla kävin postilaatikolla ja kutsuin kissaa. Viimeistään aamukuuden jälkeen kissa tulee sisälle, sitä ei edes paljon tarvitse houkutella. Nyt sain huudella, mutta Myrsky oli laittanut itsensä tukevasti parkkiin pihamaalle. Sisälle suostuttiin tulemaan, tosin vasta pitkällisen houkuttelun jälkeen. Sisätiloissa ainoastaan pistäydyttiin.
Aamupäivällä kissa tavattiin torkkumasta saaliin läheisyydestä. Tämä oli siis suuri juttu myös Myrskylle. Henkilökunta päätti hoitaa saaliin pois syreenipuskan luota. Se oli jo menettänyt erinäisiä osia. Ja harakoita kerääntyi lähistölle. Ongelma oli se, että jäteauto tulisi seuraavan kerran kolmen viikon kuluttua. Hmm...
Tähän löytyi ratkaisu ja rusakko pussitettiin ja kuljetettiin pois. Myrsky oli hieman näreissään, tottakai. Se jäi haistelemaan syreenipuskaa. Maahan oli jäänyt karvatuppoja. Epäilemättä sitä otti rankemman päälle päähän. Henkilökunnan mielestä saalis oli kuitenkin poistettava pihapiiristä.
Illalla elämä sijaiskodissa alkoi jo hieman normalisoitumaan. Sisälle suostuttiin jäämään torkuille pariksi tunniksi. Kun luin sängyssä hyppäsi kissa viereeni ja tuli leipomaan.
Paula muisti meitä I ♥ Your Blog - tunnustuksella. Tuhannet kiitokset siitä. Tunnustuksen olemme saaneet kahdesti, ja Paula edellisen postauksen kommentissa antoi valinnan mahdollisuuden Tsemppaava blogiystävä -tunnustukseen. Tämän otamme mielellämme vastaan!
Kiitos Paula!
Ja ilolla annamme sen eteenpäin. Sijaiskoti lähettää tunnustuksen Naukulaan, Mammalle ja Helmille. Naukulasta saimme blogin alkutaipaleella ensimmäiset kommentit. Olen huomannut että Naukulan likat ovat ihania blogiystäviä, eivät pelkästään sijaiskotia, vaan meitä kaikkia bloggareita kohtaan.
Olkaa hyvä Mamma ja Helmi♥
Toivottavasti elämä sijaiskodissa on jo asettautunut liki tilaa, joka vallitsi aikana ennen pupua.
VastaaPoistaOnnea tunnustuksesta molemmille :)
Kiitos Pirkko. Tilanne alkaa palautumaan, unikaverin sain viereeni viime yönä, tosin vain muutamaksi tunniksi.
PoistaMyrsky tiesi, että jänispaistia kannattaa riiputtaa kunnolla ennen nauttimista.
VastaaPoistaOlisi se kurjaa jos joku olisi ryövännyt hyvän paistin, toki sitä täytyy vahtia. No, sivu suun se meni joka tapauksessa, mutta ehkä hyvä niin. Onnea tunnustuksesta!
Kiitos Cheri. Paistin katoaminen harmittaa kissaa ihan suunnattomasti. Aamulla se vielä etsi sitä syreenipuskan juurelta. Kissan oli tyytyminen aamuraksuihin jänispaistin sijaan.
PoistaVoi juu, meni oikeaan osoitteeseen tuo tunnustus sekä teille että Naukulaan! Onnea siitä sekä pikku hiljaa palailevaa mielenrauhaa. Olen pohtinut itsekin edellisen kirjoituksesi jälkeen tuota kissan kaksinaisuutta: toisaalta pehmoinen mössykkä, toisaalta saalistaja-petoeläin. Siinä piilee kyllä myös kissan kiehtovuuskin, ainakin minusta. En tiedä, osaisinko pitää pelkkää sisäkissaa, tai varmaan tietenkin jos pakko olisi esim. asuinpaikan takia. Mutta silloin tuntuisi, että kissan luonteesta olisi käytössä vain puolikas.
VastaaPoistaKiitos Saila.
PoistaTuo pupusaalis todellakin sai jotain liikkeelle. Ja kissan ja ihmisen välisen suhteen hieman koetukselle.
Tuo saalis oli varmasti ihan huippua ja extremeä, tosi kunniakas saavutus Myrskylle. Senhän hän itsekin selvästi oikein hyvin ymmärsi. Olen kuullut äidiltäni kertomuksia leikatusta kollista, Mirristä, joka 1930-luvulla eleli äitini lapsuudenkodin naapurissa Kaanaan talossa Yyterin kylässä Porin maalaiskunnassa. Mirri metsästi "jopa" jäniksenpoikasia, ja siksi sitä pidettiin ihan legendaarisena kissana. Se oli myös siihen aikaan erikoista, että Mirri oli leikattu. Mirrin metsästystaitoja ihmeteltiin ja Mirristä kerrottiin ja niinpä muisto Mirristä on kulkeutunut sukupolvien yli. Mirrissäkin oli tuo Sailan toteama kaksinaisuus; se vietti öitään perheen pojan sängyssä peiton alla jalkopäässä. Tosia pehmoa. Nyt näitä tarinoita kerrotaan blogeissa, ei pelkästään suusta suuhun.
VastaaPoistaAika hurjalta kollilta Mirri kuulostaa. Ja tuohon maailmanaikaan kastroitu? Kiitos kun kerroit tämän. Myrsky on oikeasti taitava metsästäjä, mutta myös melkoinen pehmo (sijais)mammanpoika. Olen ihan älyttömän onnellinen Myrskystä ja siitä että kissa saa asua luonani.
PoistaKovasti odotan saavani käsiin sen uuden Kissojen Suomi -kirjan. Sieltä voi löytyä vaikka mitä mielenkiintoista juttua. Tuo Mirristä kertomasi juttu olisi varmaan ollut sopiva sinne kirjaan ylös laitettavaksi. Nyt se on kerrottu täällä. Sinähän voisit kertoa sen omassa blogissasi, porilaisittai?
Kiitos kauniista sanoista ja tunnustuksesta!
VastaaPoistaYmmrrämme kissan nyreyden - tuollainen saalis ja se vietiin POIS.
Olkaa hyvä, te olette tunnustuksen ansainneet:)
PoistaHenkilökunta on saanut asiasta hieman noottia. Viime yönä kissa hyppyytti minua muutamaan otteeseen ja yritti omin tassuin mennä raksupurkille...
Kissa on saalistaja, mutta saalistakin tulee surku. :) Mutta kyllä Myrsky on Kolli!
VastaaPoistaOikeassa olet. Kissa on saalistaja, sille ei voi mitään. Ja Myrsky on Kolli isolla Koo:lla!
VastaaPoistaMitenköhän kauan sitä vahtaamista olisi jatkunut, jos jänö olisi jäänyt? Onneksi Myrsky sopeutuu nopeasti, vaikka selvästi harmittaakin. Ja juuri se väliaikainen etäisyydenottokin tekee Myrskystä mitä mielenkiitoisimman kissan, jos se nyt yhtään lohduttaa siinä vaiheessa, kun toista kaipaa vierelleen.
VastaaPoistaSijaiskodin kuvat ovat olleet viime aikoina kauniin syksyisiä. Siellä ainakin tuntuisi olevan jo värikkäämpää kuin meidän suunnalla.
Luulenpa että jänö olisi syöty, vain olisi hännäntöpö jäänyt jäljelle. Se olisi aika hyvin kadonnut niin kissan kuin harakoiden/varisten toimesta. Saaliinjaolle olisi tullut muitakin, ei sitä olisi harakoiden räksätystä jaksanut kuunnella. Tämä pupupaisti oli ehdottomasti Myrskyn suurin saavutus täällä sijaiskodissa asuessa. Luulen että kissa muistelee tätä pitkään. (Siis omalla tavallaan.)
PoistaKovaa vauhti se syksy tulee. Vaahteranlehdissä on jo paljon kauniita värejä.