Sylikissa
Tänään on ollut hieno päivä. Loppukesän aurinko on hellinyt ja lämmittänyt. Lieneekö aurinko syy siihen että sijaiskodissa on herkistelty?
Istuin ilta-auringossa kuistin rappusilla lukemassa. Myrsky liittyi seuraani. Sain suukon Myrskyltä. Tämän jälkeen tapahtui jotain ennenkuulumatonta. Tätä ei ole tapahtunut ikinä sijaiskodin historiassa. Kylki kylkeä vasten on oltu, mutta tänään Myrsky tuli syliini istumaan.
Ja päätti ottaa torkut. Naapurissa käynnistettiin ruohonleikkuri, ja ajattelin että näinkö pian hetki on ohitse... Mutta Myrsky vähät välitti ruohonleikkurista. Sijaismamman sylissä oli ilmeisesti kiva olla.
Älkää välittäkö taustalla näkyvästä valkeasta lihalaatikosta, en minäkään välitä. Jos olisin tiennyt tämän tapahtuvan, olisin harjannut hiukseni ja laittanut jotain värikästä ylleni. Mutta tämä tuli täysin puun takaa. Ei tämmöiseen osaa valmistautua. Menin aivan hämilleni.
Siinä hetkessä kun kissa tuli syliini oli
jotain suurta. Tätä ei siis ole ikinä aikaisemmin tapahtunut. Myrsky ei
ole sylikissa. Tai ainakin siinä uskossa olen ollut. Tuohon hetkeen olisi mielestäni sopinut Nicole Willis and The Soul Investigators yhtyeen biisi:
Translation: If This Ain´t Love (Don´t Know What Is)
Lopuksi vielä: Pahoittelut näistä herkistelyistä. Yleensä me olemme kovia tyyppejä. Metästellään ja sellaista muutakin. Tänään esimerkiksi olin ampumaradalla ja tein ehkä elämäni tähän mennessä parhaimman tuloksen liikkuvaan hirveen. Tämmöinen siirappi on siis erittäin poikkeuksellista. Laitetaan kaikki tämä pehmoilu auringon piikkiin.
Ihanaa <3 Ja Myrsky vain tulee aivan kuin olisi aina ennenkin :) Tuollaista hetkeä jo voi vuosia odottaakin. Hienoa, että sylittelystä ylsi vielä kameraankin ja varsinkin se, ettei ruohonleikkuri keskeyttänyt. Ah! Onnittelut! :)
VastaaPoistaKiitos Mindy:) Kamera täytyy olla aina käden ulottuvilla. Kuistille kun menin lukemaan, mietin että otanko kameran mukaan vai tyydynkö kännykkään. Onneksi otin kameran, sillä muuten tämä olisi jäänyt ikuistamatta. (Hiuksille ja asulle olisin kyllä voinut jotain tehdä.)
PoistaJaaha, kovisten sisällä olikin siis ihan herkät pehmot :) Nyt voitte sitten jatkaa tähän tyyliin. Suukkokuva varsinkin on i-ha-na!
VastaaPoistaKiitos Minni. Saa nähdä jääkö tämä ainutkertaiseksi tapahtumaksi, tietysti toivon että sylini kelpaa tulevaisuudessakin♥
PoistaIhana. Tämä kovis voisi vaikka vetistellä noin ihanasta asiasta, mutta mitään en tunnusta, Kadehdin vain :)
VastaaPoistaKiitos Taru. Täytyy myöntää että pehmoilua oli, melkein jo alkoi tämän kertominen ujostuttamaan, joten laitoin tuon loppulisäyksen.
PoistaIhanaa pehmoilua! Lisää tätä lajia!
VastaaPoistaPienenä aiheeseen liittyvänä kertomuksena voin sanoa, että Musti ei ollut lainkaan sylikissa pienenä eikä nukkunut sängyssä. Nykyään se tunkee syliini kerran päivässä oikein antaumuksella ja tulee mielellään nukkumaan tiiviisti minuun painautuneena, ellei jopa päälleni. Se muuttuu koko ajan hellempään suuntaan.
♥
Ai vielä lisempää tätä:D Se riippuu ihan Myrskystä tuleeko tätä vai ei. Vai on sinun pihapantterisikin pehmopoika. Jospas ikä pehmittää kissan luonteen?
PoistaSnif, voi miten herkkää! Tuossa on selkeä viesti. Kyllä kissa sylissä on ihana asia.
VastaaPoistaTämä oli varmasti sitä ♥, näin luulen.
Poista<3 <3 te olette aivan superihania ja sylikkäin vielä ihanampia <3 <3
VastaaPoistaKiitos Pirkko:)
PoistaVoi mikä hetki. Ehkä Myrsky ottaa tavaksi, kun nyt ylitti kynnyksen. Tai ehkä saat odottaa seuraavaa syliintuloa viikon, kuukauden, puoli vuotta - kuka tietää. No, ehkä Myrsky tietää.
VastaaPoistaMinä olen kyllä valmis ja suostuvainen. Syliini saa tulla jos siltä tuntuu
PoistaNäistä hetkistä pitää nauttia asiaan kuuluvalla hartaudella. Sitä tuntee itsensä niin onnistuneeksi kun varautunut tai huonosti sylissä viihtyvä kissa haluaa juuri sillä hetkellä olla sylissä <3
VastaaPoistaTämä oli jotain ihan super-ihanaa♥ Minulla alkoivat jo paikat puutumaan, mutta en siitä välittänyt. Oli niin hieno, ja kuten sanoit, harras hetki.
PoistaTeist on tullu samiksii. Ai miksi? Teil on ihan saman väriset vaatteet ja karvat. Katto vaikka. Soinnutte täydellisesti yhteen.
VastaaPoistaMiten niin ei saa herkistellä? Kyllä mekin mötkötetään äipän sylissä. Mut teillä toi oli eka kerta ja siks kyllä tärkee herkkä hetki. Juu.
Ei me oltas sitä lihalaatikkoo ees huomattu, ku tuijotettiin vaan sua ja Myrskyä. On toi Myrsky vaan niin komee. Ai niin, ja sä kaunis.
Kiitos sanoistanne pojat♥
PoistaJuu, eka kerta, ja siksi niin merkityksellinen meille molemmille. (Ja sijaismamma on ihan käsittämättömän onnellinen tästä.)
Vau! Minullakin on siis toivoa saada Helmi joskus syliini :)
VastaaPoistaIhana juttu! Ihme että uskalsit hengittää!
Tämä oli jotain ihmeellisen ihanaa♥ Hyvin varoen yritin olla ja kuvia ottaa etten kissaa vain häiritsisi. Aina on toivoa!
PoistaVoi, tiedän miltä tuo tuntuu! <3 Aivan ihanaa, kun kissa kömpii itse syliin ensimmäistä kertaa ja itse asiassa on se aina sen jälkeenkin yhtä ihanaa, koska eipä nuo meidänkään katit joka päivä sylissä istu!
VastaaPoistaHartaasti toivon että tämä toistuisi vielä♥
PoistaKerrassaan ihana juttu ja kuvasarja (joka vihdoin aukesi meidänkin nettiyhteydellä). <3 <3 Hyvä Myrsky! Minäkin toivon, että tuo tapahtuu uudestaan ja odotan jännittyneenä, käykö niin. Kun on kissa sylissä, kaikki on hyvin maailmassa.:)
VastaaPoista...ei haittaa vaikka selkä jumittuisi tai takapuoli puutuisi... Kunhan sylissä on kissa♥
VastaaPoista