Lapsenvahtina

Vilma on iskän tyttö.

Tällä viikolla toimin kissanhoitajana vanhempieni Vilma-kissalle. Isälleni tuli kutsu TAYS:iin toimenpiteeseen ja äitini lähti sinne mukaan. Toimenpide vaati muutaman yön osastolla. Minä lupauduin hoitamaan kissaa.

Vilma on melko vaativa neiti, ja tarkka ruokavaliostaan. Ohjeiden mukaan ruokin kissaa: "Aamulla seitä, ja aamulla otettava iltasydänateria jääkaappiin sulamaan, sydäntä illalla töiden jälkeen, puolikas Sheba tai Gourmet-ateria yöksi, raksuja ja puhdasta vettä, illalla aamuinen sei annos yöksi pakkasesta jääkaappiin sulamaan..."

"Ja vessanpöntön kansi muistettava sulkea, ja kissan kakat korjattava pois hiekkalaatikosta."

Onneksi keittiön pöydälle oli jätetty kirjalliset ohjeet, sillä eihän blondi kaikkea välttämättä voi muistaa. Pyysin vielä havaintoesityksen kuinka valjaat puetaan kissalle. Sitä en ole ikinä oikein kunnolla oppinutkaan. Havaintoesitys tehtiin juuriharjan kanssa. Vilmaa ei siis silloin johdettu harhaan.
Kun tuli tosi kysymykseen, antoi Vilma nätisti pukea valjaat ylleen. Ne kun oli laitettu, oli tyttö samantien menossa ulko-ovelle. Ulkoilimme vaihtelevalla menestyksellä. Ulkoilun pituus riippui ihan siitä kuinka paljon ulkona oli pelottavia ääniä. Ruohonleikkuri kuulosti Vilman mielestä todella pelottavalta, silloin oli lähdettävä takaisin sisälle.

Milloin isi tulee?

Kissoissa on eroja. Vilma on hieman arkajalka mitä tulee koviin ääniin. Myrsky taas ei niistä juuri välitä. Vaikka sijaiskodin naapureissa leikataan ruohoa, kissa ei pakene paikalta. Korvat kyllä kääntyilevät, ja tarkkaan kuunnellaan, mutta pakoreaktio ei nosta päätään. Pihan äänet eivät siis Myrskyä pelota. Sekään ei tunnu missään jos käsisirkkelillä katkotaan puita. Kissa tyytyy vain korviaan höristelemään. Mutta auta armias jos hepuli sattuu iskemään. Silloin otetaan jalat alle ja mennään. Ja kovaa!

My Heart Belongs to Daddy.

Tämän blogijutun otsikko piti olla jatkumoa eiliselle hyvän mielen tarinalle. Nimeksi kaavailin seuraavanlaista: Kuinka tehdään kaksi isompaa tyttöä iloiseksi. Ajattelin siis kertoa kuinka iloiseksi me tytöt, Vilma ja minä tulimme siitä että isäni pääsi hieman korjailtuna versiona takaisin kotiin. Päädyin kuitenkin lapsenvahtina otsikkoon.

Elämä on joskus äärettömän surullista. Tänään luin Sirpan ja Kollon blogista suuren suru-uutisen. Lämpimiä ajatuksia Sirpalle ja silityksiä Kollolle.

Translation: Babysitting.