Kuinka tehdään pieni tyttö iloiseksi?

Alkuviikosta kävin kirpparilla. Löysin itselleni aivan passelit farkkusortsit, yhdellä euron kolikolla. Olin jo poistumassa paikalta kun huomasin lelulemmikinkuljetuslaatikon. Ai kuinka hieno se olikaan. Siinä oli avattava ovi, ja katonkin sai nostettua syrjään. Siis ihan kuin oikea kuljetuskoppa. Ja upea vihreä katto, glitteriä ja kaikkea. Tämä varmaan ilostuttaisi veljentytärtäni. Pakko tunnustaa, olen suosinut veljenpoikaani enemmän. Ja siihen on aivan järkeenkäypä syykin. Poika on ollut olemassa pian kuusi vuotta, tytöllä on ikää reilut kaksi ja puoli vuotta.

Kassalla kävin sitten vielä empimään. Tämä pitäisi saada kotiin kuljetettua, ja vielä oli ruokaostokset tekemättä ja kirjastossa käymättä. Jätänkö tänne vai otanko? Hankalaa tämä autottoman elo kun on logistiikasta kysymys.
Kotiin se oli vietävä. Hankalaa se olisi pyörän kanssa kaikkien ostosten ja kirjojen kanssa. Enköhän minä selviäisi. Ja oli asiassa vielä toinenkin pointti. Kaupungin läpi glitterboxin kanssa! Totesin että kyllä itsetuntoni kestää sen. Kuljetinhan Myrskyn oman kuljetuslaatikon polkupyörän kanssa kotiin. Ja sain muuten uteliaita katseita. Kuinkahan tämän kanssa kävisi?

Päätin ostaa sen. Kirpparin pitäjän kanssa ihailimme kuljetusboxia. Kyllä meillekin olisi kelvannut tuommoinen kuin lapsia olimme. Tosin, kuinka kauan markkinoilla on ollut lemmikkien kuljetuslaatikoita? Eiköhän pieneläimet laitettu ennenvanhaan pahvilaatikkoon jos niitä piti lääkäriin viedä. Jos niitä edes lääkäriin vietiinkään...

Kävin ruokaostoksilla, kuljetuslaatikko ostoskorissa. En uskaltanut ladata painavia ostoksia sinne. Ostamani farkkusortsit saivat sieltä sopivan sijoituspaikan. Kirjastossa riemu repesi. Nostin tyynesti kuljetuslaatikon lainaustiskille.


"Oi mitäs sinulla täällä onkaan?" Sanoi kirjastontäti.
"Farkkusortsit, taitavat olla rakkaat sinulle, kun niillä on oikein kuljetuslaatikkokin!"

Lemmikkieläimet olivat pinnalla viime viikolla kirjastossa. Kirjastossa oli ollut viime tiistaina lemmikki-ilta. Näytillä oli ollut pörröä ja suomua, siis kissoja, koiria ja matelijoita. Harmittelimme sitä että tulin paikalla lemmikinkuljetuslaatikon kanssa vasta nyt. Se olisi varmasti saanut osakseen ihailevia katseita.

Kotiin polkiessani kuljetuslaatikko sai haaveilevan katseen minua vastaan tulleelta pikkutytöltä. Taisi olla nappiostos, ajattelin.

Näytin Myrskylle ostostani. Houkuttimeksi laitoin koppaan raksuja, mutta kissa ei niitä sieltä huolinut. Taisi olla liian oikeankaltainen kuljetuslaatikko. Aina kun kissa on koppaan joutunut, on menty eläinlääkäriin. Eivätkä ne ole kivoja reissuja olleet. Myrsky ei siitä välittänyt, mutta laatikko oli veljentytön mieleen. Illalla sillä leikittiin sovussa velipojan kanssa, seuraavana aamuna tappelu laatikosta oli lähellä. Perjantaisin on lasten päivähoitopaikassa lelupäivä. Veljentyttöni otti aamulla mukaansa kävelevän robottikissan, ja se kuljettiin hoitopaikkaan uudessa kuljetusboxissa.

Translation: How To Make a Little Girl Happy.