Se riehuva kissa

Reviiristä olen paljon täällä viime viikkoina kirjoittanut, mielestäni aivan liikaakin. Mutta se on nyt pinnalla täällä sijaiskodissa, ja sille ei voi mitään. Viime viikolla kerroin huutokilpailusta ja pölisevistä karvoista. Ja nyt sitten korjattiin satoa niistä.

Katso nyt: Ei mulla mitään vikana ole!

Hoidin tappelussa tulleita haavoja Cothivet -liuoksella. Ne näyttivät paranevat ihan hyvin. Alkuviikosta Myrsky oli jotenkin vaisun oloinen, ts. se ei ole ollut oma hurmaava itsensä. Ihmiset lähipiirissä tolkuttivat kuitenkin minulle: "Älä nyt ole huolissasi, kissat ovat sitkeitä, ne hoitavat haavansa itse, jne." Näistä sanoista huolimatta kuitenkin mietin ja murehdin. Että ovatko haavat tulehtuneet. Sänkyynkin tultiin kovin varoen, ja alas laskeuduttiin, ei hypätty. Ruokahalu oli kyllä ennallaan.

Kommenteista huolimatta minua silti huolestutti. Ajattelin viedä sen eläinlääkäriin. Viimeinen niitti tuli keskiviikkona kun se ei laskenut etutassuaan maahan, ja kävellessään se ontui. 

Paitsi että etutassu on pipi, ihan vähäsen vaan.

Soitin torstaiaamuna eläinlääkäriin ja kerroin oireista. Voitteko kuvitella mitä hoitaja kysyi?
"Onkos tämä se riehuva kissa?"
"No kyllä on!" vastasin.
Myrsky oli siis tehnyt lähtemättömän vaikutuksen edellisellä käynnillään. Kieltämättä hieman nauratti. Puhelimessa sitten neuvoteltiin että mitä tehtäisiin. Hoitaja keskusteli lääkärinkin kanssa asiasta, jos suoraan määrättäisiin antibioottikuuri. Kun kerran kissa ei ole yhteistyöhaluinen mitä tutkittavuuteen tulee. Rauhoittamistahan siihen viimeksi tarvittiin. Vaihtoehtoina oli tabletti tai liuos. Ei kuulostanut tablettien  antaminen useana päivänä hyvältä, sillä matolääkkeen antaminenkin tabletin muodossa vaatii useamman ihmisen työpanoksen. Neuvottelimme lisää.
Lopulta päädyimme siihen että eläinlääkäriasemalle mennään ja antibioottiruiske laitetaan valmiiksi, nostetaan kantokopan katto ja tuikataan lääke niskaan. Ilman rauhoitusta.

Kumpaakohan jänskättää enemmän? Kissaa vai ihmistä? (Minä päädyin vaihtamaan t-paitani käynnin jälkeen. Kainalot olivat sen verran märät.)

Onneksi aamupäivälle saimme ajan, ja äiti ystävällisesti kuljetti meidät pieneläinklinikalle. Kiitos äiti♥
Hoitaja haki paniikkihäkin huoneeseen, ihan kaiken varalta. Ja nahkahansikkaita. Semmoisia pitkävartisia. (Kröhm!) Tutkimuspöydälle ruiskutettiin annos feromonia. Oliko siitä apua vai ei, vaikea sanoa. Ainakaan siitä ei ollut haittaakaan. Katto avatiin, nostettiin pois ja kissalle laitettiin kuonokoppa mikä peitti kissan silmätkin. Kuonokoppa pikkuiselle, kyllä oli surkea näky.

Sijaiskodin Jason? Ei, vaan Myrsky.

Kissa antoi tutkia tassuaan, karvoja ajeltiin pois ja sitten huudettiin. Eläinlääkäri ja hoitaja tekivät yhteispäätöksen että nyt riittää parturointi. (Paitsi että se oli Myrsky kuka päätti että nyt riitti.) Karvojen alta paljastui hampaanreikä. Se puhdistettiin ja kissa sai neljä piikkiä. Yksi pistoksista, loishäätö, kirpaisi sen verran kovasti että Myrskyltä pääsi surkea huuto.

Todella hienosti käynti sujui, oli tuttu osaava lääkäri ja ihana hoitaja. Edellisestä kerrasta olimme kaikki viisastuneet ja nyt osasimme varautua siihen riehuvan kissan taltuttamiseen. Lääkäri tosin vitsaili että kissa saattoi hänen takiaan olla kauhusta kankeana, mutta ei siinä mitään. "Sehän vaan tekee homman helpommaksi kun kissa pysyy paniikissa aloillaan."
Kysyinkin häneltä että mitä tehdään vastaisuudessa jos kissa tappelee? Tuodaanko se heti tänne antibioottipistokselle?
"Ei heti tarvitse" oli vastaus. "Ensin kannattaa seurata tilannetta."
Näinhän minä tein nytkin. Tosin olisi ehkä kannattanut jo hieman aikaisemmin ottaa puhelin käteen ja tilata aika.

Eläinlääkärin kirjoittaessa papereita, tokaisin hänelle että toivottavasti vastapuolen kaverille kävi huonommin.
Mutta onko näissä reviiritaisteluissa voittajia? Varmasti ei. Ainoastaan häviäjiä.
Ja sitten on niitä ketkä joutuvat maksamaan.

Mitäpä vielä? Hieman näkökulmaa tutkittava olemisesta sain bloginpitäjä perjantaina. Minulle kävi työtapaturma, terävä jalometallihippunen syöksyi silmään. Reissu terveyskeskukseen, tutkimuksessa kävi ilmi että silmään oli tullut naarmu. Pelottiko siinä tutkimuspöydällä maatessa? Ei yhtään. Siis ihan v*7u$ti.
Ja työpäivä meni täysin plörinäksi.

Translation: Veterinary Medicine.