Lokakuussa sijaiskodissa opittiin matolääkkeen kivuton ja väkivallaton matolääkkeen antaminen kissalle. Tiedättekö mitä. Matolääkkeen antaminen koiralle on vielä helpompaa. Cat Lady tutki asiaa. Koeyksilöinä oli rakkaat jahtikaverini, kaksi karjalankarhukoiraa.
Tuotteena oli Drontal. Makuvaihtoehtona maksa. Yleensä näille uroksille matolääkkeet naamioidaan makupalaksi, eli laitetaan tabletti makkarapalan sisälle ja hups, ihan huomaamatta ahnas koira on nielaissut lääkkeen. Tällä kertaa ei jääkaapista löytynyt makkaraa, joten oli yritettävä ilman. Itseasiassa eläinlääkärillä oli hoitaja kehunut lääkettä: "Se on maksan makuinen, koira syö lääkkeen ilman tykötarpeita." Sehän oli testattava. Ensin harjasin nuoren koiran turkin furminaattorilla, siis sen koiran mikä ajaa kissoja puuhun. Talven jäljiltä koiran turkki olikin melko siivottomassa kunnossa. Jalolla oli aivan kauhea karvanlähtöaika.
Vaikutti siltä että koira laihtui, tai ainakin se pieneni silmissä kun harjaaminen päättyi. Lopuksi Jalo palkittiin matolääkkeellä. Maistuiko?
No kyllä! Koira otti sen kädestäni. Lisääkin olisi mennyt, mutta toinen tabletti oli varattu eläkeellä olevalle Artulle. Vanhan jäärän kohdalla olin epäileväinen. Vanhus ei enää ihan kaikkea niele. Arttu on oman persoonansa, ja oman tien kulkija. Nyt vanhempana se on sitä vielä enemmän. Karhukoirat ovat aika vaativia koiria, eikä niitä suositella ensimmäiseksi koiraksi. Ymmärrän kyllä. Minulla ei kärsivällisyys riittäisi moisten nallekarhujen kouluttamiseen ja kurissa pitämiseen. Ihania ne kyllä ovat.
Maistui matolääke vanhuksellekin, se otti sen kädestäni. Ruokakuppi oli tämän jälkeen käytävä tarkastamassa, löytyisikö tätä herkkua sieltä lisää?
Kuvat on otettu lääkkeen antamisen jälkeen. Hyvästä käytöksestä karhukoirat palkittiin pienellä luulla.
Milloin kehitetään kissoille samankaltainen tuote? Matolääke mitä halutaan lisää.
Mikä maku mahtaisi olla kissojen mieleen? Joku yleismaku? Onko sellaista edes? Kana? Sydän? Katkis?
Vai onko niin että kissoja ei noin vain huijatakaan? Ovatko koirat helpommin huijattavissa?
Translation: Karelian Bear Dog says: Vuf! Bark!
Mä ostin joku aika sitten kissojen vitamiinitabletteja jotka eläinkauppiaan puheiden mukaan "maistuu lohelta ja kissat todella tykkäävät niistä!" No eipä tykännyt ei.
VastaaPoistaOlipa ylläri;) Sitä kuin oikein yrittää miellyttää ja antaa parastaan, niin sitten ei kelpaakaan... Kun on kissoista kysymys, se on enemmän kuin vakio tuommoinen yhtälö.
PoistaMeillä Harmi tykkäsi aluksi noista lohen makuisista vitamiineista, mutta sen jälkeen ei!
VastaaPoistaMatolääkkeen antaminen on noille helpointa siten, että se tungetaan suuhun ja siinä hötäkässä maulla ei paljon ole väliä. :)
Voidaan siis päätellä semmoista että ei maulla niin väliä. Vaan tekniikka ja nopeus ratkaisevat kuinka nopeasti matolääke saadaan kurkusta alas.
PoistaTäällä ei kelpaisi lohi - liputamme siis katkiksen puolesta!
VastaaPoistaTämän osasin jotenkin aavistaa:D
PoistaTerkkuja katkisten ystävälle♥
Kokemuksesta voin sanoa, että koirat ovat helpommin huijattavissa kuin kissat. Niiden miellyttämishalu ohjaa niitä paljon selkeämmin kuin kissoja. Koirilla on myös niin erilaiset ruokatavat kuin kissoilla. Säilytän vitamiinipillereitä samassa rasiassa herkkupalojen kanssa ja aika usein saan vitamiinin menemään herkkujen välissä. Seurusteletkohan liian paljon nelijalkaisten kanssa, sillä näyttää jo siltä, että sinullakin on neljä jalkaa :)
VastaaPoistaOletpas ovela:) Tuonkaltainen on hyvä tekniikka. Mahtaakohan niihin vitamiineihin tarttua herkkupalojen tuoksua?
PoistaVielä kävelen kahdella raajalla:D
Kesyt kissat ovat helposti kovin nirsoja ja valikoivat ruokansa, matolääkkeet eivät ole mitään ruokaa, kyllä kissa sen tajuaa. Puolivillit navettakissat, jotka säikkyvät ihmistä eivätkä tule kosketusetäisyydelle, sen sijaan syövät kaiken mitä saavat. Vaikka ovatkin ruokittuja, niillä ei ole varaa kranttuilla. Yksi tai kaksi matolääkettä menee mukana aivan huomaamatta. Ainakin meidän suvilystipaikassa. Pieni paradoksi.
VastaaPoistaAika jännä juttu.
PoistaSe on syötävä sitä mitä tarjotaan. Onhan se näinkin: "Jos minä en syö tuota, niin kaveri syö sen ja itse jään ilman."
Tekniikka, ajoitus ja nopeus ratkaisevat. Niin se vaan on ;) Kerran yksi kissani on syönyt mielellään niitä pinkkejä(vai oliko sinisiä?) antibiottitabletteja.
VastaaPoistaNäin on. Paras matolääke on tietysti semmoinen mikä ei ole tabletti, vaan jotain muuta.
PoistaMorttelin kautta tabut niin uppoaa :)
VastaaPoistaOkei. Tämä olikin uutta.
PoistaTaitaa riippua aika paljon kissayksilöstä ;) Hoidokeista herttaisin Lyyti-kissa pitää nimittäin mm. matolääkkeen makuisesta matolääkkeesta :D
VastaaPoistaLyytin täytyy olla todella herttainen. Kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta!
Poista