Soutaa Huopaa

Huutokilpailu

Kyseessä ei siis ole Elokuu-yhtyeen kappale Soutaa Huopaa, vaan kissojen välinen huutokilpailu. Kyseisessä tapahtumassa kissat etenevät soutamalla ja huopaamalla, siis liikkuvat eteen ja taakse, välillä huutaen.
Tuo Soutaa Huopaa -biisi on muuten aivan gaumea kappale. Siis ärsyttävyyden suhteen. Ja tuo gaumea -sana on opittu mäyräkoira Myrskyn blogista. Sana on aika hauska, voipi olla että alan sitä viljelemään enemmänkin. Ja se Myrsky mäykky on muuten melkoisen mainio tyyppi, ei pelkästään hienon nimensä vuoksi.

Alkaisitko isottelemaan tämännäköiselle tiikerille? Joku hävytön uskalsi.

Huutokilpailut ovat tärkeitä mittelöitä. Niillä ei ole varsinaista areenaa, vaan kisat saatetaan laittaa pystyyn aivan missä vain. Yleensä ne pidetään jossain reviirin rajamailla. Kilpailuun vaaditaan kaksi osallistujaa.
Sunnuntai-iltana jouduin pääsin todistamaan yhtä sellaista.

Ensimmäinen havainto.

Myrsky halusi pihalle iltayhdeksän hujakoilla. Ensin tarkkailtiin reviiriä rappusilla. Pian tassut kuljettivat kissan piharakennuksen taakse. Askel oli määrätietoinen, ja minä päätin lähteä katsomaan mikä kissaa sinnepäin oikein vetää.

Myrsky oli saanut vainun tunkeilijasta omalla reviirillään. Kuinka havainto tehtiin, siitä en kykene sanomaan mitään. Haistoiko vihikissa vieraan kollin vai kuuluiko jotain ääniä? Itse en kuullut mitään. Hipihiljaa vieras oli tullut reviirille.


 

Myrsky vasemmalla, tunkeilija oikealla.

Samantien selkäkarvat nousivat pystyyn ja häntä pörhistyi. Ja tuijottaminen alkoi.

Yritin häätää tunkeilijaa huutamalla, se perääntyi hieman. Ja Myrsky voimantunnossa lähti perään.

Pattitilanne. Ja sitten alkoi se huutaminen.







Kissat pörhistelivät turkkejaan ja tuijottelivat toisiaan. Olin kameran kanssa aidan takana, enkä päässyt yli enkä alitse. Yritin pelotella tunkeilijaa mutta se ei lähtenyt kulumallakaan. (Kyseessä oli röyhkeä ?*$kiainen.)

Kissat siinä soutivat ja huopasivat. Ja huusivat. Lopulta sain houkuteltua Myrskyn takaisin sijaiskodin pihalle ja sisälle. Annoin lohturuokaa. Kissa ei kuitenkaan rauhoittunut, vaan tassutteli levottomana pitkin huushollia. Ja se halusi takaisin ulos.
Ilmeisesti edellisenä yönä oli käyty käsiksi. Myrsky oli ollut koko yön ulkona ja se käveli jäykän oloisesti. Haavoja ei silloin havaittu. Levättyään koko päivän, se oli sunnuntai-iltana jo aivan normaali. Siis valmis reviirin vahtimiseen ja puolustamiseen.

Nyt viime yönä oli taas ollut mittelö. Parilla irtonaisella karvatupsulla kuorrutettu kissa tuli yöllä sisälle, ja sänkyyn pötköttämään. Sängyssä oli turvallista köllötellä, kissa nukkui selällään ja raajat kattoa kohti. Aamulla ihmettelin että mitä varten se noin antaumuksella tassuaan nuolee. Tassuun oli tullut hiertymä ja haava. Surkeus sentään.

Eikä tässä vielä kaikki: Eilen oli ensimmäinen punkkihavainto! Silittelin illalla kissaa, ja ihmettelin että mikä kädessäni kävelee. Apua! Se oli punkki. Kissan turkista hyppäsi käteeni punkki. Ja oli sanomattakin selvää, se koki nopean lopun.

Translation: Fight No More. No More Drama.