perjantai 27. huhtikuuta 2012

Siviilirohkeutta

Kyllä ne tytötkin uskaltavat!

Blogin alkumetreillä kerroin kissatyttö Hilmasta. Hilman koti sijaitsee rauhallisella paikalla, ja lähistöllä liikkuu paljon metsäneläimiä, erään kerran oli tavattu supikoira piharakennuksen alta. Edellistalvena puutarhassa oli nähty kauriita ruokailemassa. Onko siinä jotain ihmeellistä? No kyllä on.

Hilma kotirappusilla.

Moni ruudun takana oleva puutarhuri varmaan kiroaa kauriit maanrakoon. Näillä leveysasteilla kaurishavainnot ovat kuitenkin melkoisen harvinaisia. Metsästäjät tietysti toivovat kannan vahvistuvan, jotta päästäisiin sitten kaurisjahtiin. (Puutarhureilla lienee toisenlainen mielipide asiasta.) Vielä kauriita ei ole niin paljon että kantaa täytyisi pienentää, saati sitten että pääsisi kaurisjahtiin. Joten puutarhatuhojakaan ei ole. Itse en ole täälläpäin nähnyt ensimmäistäkään kaurista.


Topakka ja töpäkkä.

Kaurishavaintoja ei ole ollut tänä vuonna Hilman pihalla, ja syykin siihen on tiedossa. Hilman pihamaan lähistöllä oli taas tänä talvena käväissyt ilves. Tassunjäljet paljastivat ison kissan vierailun.
Hilmaa on ilmeisesti alkanut ottamaan päähän pihalle tunkevat metsäneläimet sen verran, että se on ryhtynyt antamaan niille kyytiä. Eräänä päivänä nyt keväällä Hilman perheen äiti oli ikkunasta katsonut että mitäs tuo touhu oikein on? Ikkunasta on näkymä läheiselle lammelle, ja lammen jäällä juoksi kovaa vauhtia kaksi eläintä. Kettuhan se siellä pötki pakoon, ja Hilma perässä. Välimatkaa reilu metri.

Minä kyllä nille ketuille näytän mistä oikein pesee!

Melkoista siviilirohkeutta, ei voi muuta sanoa. Hattua täytyy Hilmalle nostaa. Olen kuullut juttuja kissasta mikä on saanut hengiltä ketun. Tämän tarinan Hilmasta ja ketusta kuultuani voinen uskoa sen olevan mahdollista. Melkoisia petoja nuo kissat siis.

Ja erittäin lämpimästi tervetuloa mukaan uusi lukija/vanha tuttu,
(huipputyyppi ihan paras koirakaveri) Mäyräkoira Myrsky! 

Translation: Girl Power!

9 kommenttia:

  1. Voihan Hilma, melkoinen kissanainen!

    VastaaPoista
  2. Vau mikä tehopakkaus-Hilma! Aika töpäkkä täti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanopa muuta. Ei kissa taida kettua juoksemalla kiinni saada, mutta yritys hyvä kymmenen.

      Poista
  3. Wautsi, peukku Hilmalle. En ole kuullut että noinkin voi käydä. Meillä on kauriita ja kyllä siinä puutarhurinkin sydän sulaa kun pieni bambi tulee pellonreunaan ruokailemaan äitinsä kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin tuo oli ennenkuulumatonta.
      Ja ne ovat kauriit ovat ilmeisesti niin suloisia etteivät edes raavaat metsästäjät niitä raaski ampua, vaikka kuinka soitellen sotaan l. jahtiin lähtisivätkin. Olen kuullut että eräs metsästäjä jätti kauriinvasan ampumatta koska vasa oli niin bambin näköinen!

      Poista
  4. Hui! Melkoista rohkeutta, vaikka juuri tuollaisten syiden takia en uskaltaisi oikein vapaana kissoja pitääkään. Kummitätini kissa katosi toissa vuonna ja jäi mitä ilmeisimmin ketun saaliiksi, ei ainakaan missään teiden varsilla tms. näkynyt. Meidän väestön emo taas joutui ilveksen kitaan.

    Pelottavaa, mutta rohkeaa tosiaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jostain luin että koira ja kissa eivät kelpaa ketulle saaliiksi. Poikkeuksiahan tietysti voi olla.
      Sinun kissalastesi emolle kävikin tosi köpelösti, siitä luin Kissafani-lehdestä.

      Poista

Sijaiskoti kiittää kommentistasi!